Psalms 44

Koran lasten opetus, edelläveisaajalle. Jumala! me olemme korvillamme kuulleet, meidän isämme ovat meille luetelleet, mitäs heidän aikanansa ja muinen tehnyt olet.

Een onderwijzing, voor den opperzangmeester, onder de kinderen van Korach.

Sinä olet ajanut pakanat pois kädelläs; mutta heidät sinä olet istuttanut siaan: sinä olet kansat kadottanut, mutta heitä sinä olet levittänyt.

O God! wij hebben het met onze oren gehoord, onze vaders hebben het ons verteld: Gij hebt een werk gewrocht in hun dagen, in de dagen van ouds.

Sillä ei he ole miekallansa maata omistaneet, ja heidän käsivartensa ei auttaneet heitä, vaan sinun oikia kätes ja sinun käsivartes, ja sinun kasvois valkeus; sillä sinä mielistyit heihin.

Gij hebt de heidenen met Uw hand uit de bezitting verdreven, maar henlieden geplant; Gij hebt de volken geplaagd, henlieden daarentegen doen voortschieten.

Jumala, sinä olet minun kuninkaani, joka autuuden Jakobille lupaat.

Want zij hebben het land niet geërfd door hun zwaard, en hun arm heeft hun geen heil gegeven; maar Uw rechterhand, en Uw arm, en het licht Uws aangezichts, omdat Gij een welbehagen in hen hadt.

Sinun kauttas me vihollisemme paiskaamme maahan; sinun nimessäs me tallaamme vastaankarkaajamme.

Gij Zelf zijt mijn Koning, o God! gebied de verlossingen Jakobs.

Sillä en minä luota joutseeni, eikä miekkani auta minua.

Door U zullen wij onze wederpartijders met hoornen stoten; in Uw Naam zullen wij vertreden, die tegen ons opstaan.

Mutta sinä autat meitä vihollisistamme, ja saatat niitä häpiään, jotka meitä vihaavat.

Want ik vertrouw niet op mijn boog, en mijn zwaard zal mij niet verlossen.

Jumalasta me kerskaamme joka päivä, ja kiitämme sinun nimeäs ijankaikkisesti, Sela!

Maar Gij verlost ons van onze wederpartijders, en Gij maakt onze haters beschaamd.

Miksi sinä nyt sysäät meitä pois, ja annat meidän häpiään tulla, etkä lähde meidän sotajoukkomme kanssa?

In God roemen wij den gansen dag, en Uw Naam zullen wij loven in eeuwigheid. Sela.

Sinä annat meidän paeta vihollistemme edessä, että ne raatelisivat meitä, jotka meitä vihaavat.

Maar nu hebt Gij ons verstoten en te schande gemaakt, dewijl Gij met onze krijgsheiren niet uittrekt.

Sinä annat meitä syötäviksi niinkuin lampaita, ja hajoitat pakanain sekaan.

Gij doet ons achterwaarts keren van den wederpartijder; en onze haters beroven ons voor zich.

Sinä myit kansas ilman hintaa, ja et mitään siitä ottanut.

Gij geeft ons over als schapen ter spijze, en Gij verstrooit ons onder de heidenen.

Sinä panet meitä häpiäksi läsnä-asuvaisillemme, pilkaksi ja nauruksi niille, jotka meidän ympärillämme ovat.

Gij verkoopt Uw volk om geen waardij; en Gij verhoogt hun prijs niet.

Sinä teet meitä sananlaskuksi pakanain seassa, ja että kansat vääntelevät päätänsä meidän tähtemme.

Gij stelt ons onze naburen tot smaad, tot spot en schimp dengenen, die rondom ons zijn.

Joka päivä on minun häväistykseni minun edessäni; ja minun kasvoini häpiä peittää minun,

Gij stelt ons tot een spreekwoord onder de heidenen, tot een hoofdschudding onder de volken.

Että minun pitää pilkkaajia ja laittajia kuuleman, ja viholliset ja tylyt kostajat näkemän.

Mijn schande is den gansen dag voor mij, en de schaamte mijns aangezichts bedekt mij;

Nämät kaikki ovat tulleet meidän päällemme; ja emme sentähden ole sinua unhottaneet, emmekä petollisesti sinun liittoas vastaan tehneet.

Om de stem des honers en des lasteraars, vanwege den vijand en den wraakgierige.

Ja ei meidän sydämemme takaperin kääntynyt, eikä meidän käymisemme poikennut sinun tiestäs;

Dit alles is ons overkomen, nochtans hebben wij U niet vergeten, noch valselijk gehandeld tegen Uw verbond.

Ettäs meitä niin löit rikki lohikärmeiden seassa ja peitit meitä kuoleman varjolla.

Ons hart is niet achterwaarts gekeerd, noch onze gang geweken van Uw pad.

Jos me olisimme meidän Jumalamme nimen unhottaneet, ja meidän kätemme nostaneet vieraalle Jumalalle,

Hoewel Gij ons verpletterd hebt in een plaats der draken, en ons met een doodsschaduw bedekt hebt.

Eikö Jumala sitä etsisi? vaan hän itse tietää meidän sydämemme pohjan.

Zo wij den Naam onzes Gods hadden vergeten, en onze handen tot een vreemden God uitgebreid,

Sillä sinun tähtes me surmataan joka päivä: ja me luetaan teuraslampaiksi.

Zou God zulks niet onderzoeken? Want Hij weet de verborgenheden des harten.

Herää, Herra, miksis makaat? valvo, ja älä meitä sysää pois kaiketikaan.

Maar om Uwentwil worden wij den gansen dag gedood; wij worden geacht als slachtschapen.

Miksis peität kasvos, ja unohdat meidän raadollisuutemme ja ahdistuksemme?

Waak op, waarom zoudt Gij slapen, HEERE! Ontwaak, verstoot niet in eeuwigheid.

Sillä meidän sielumme on painettu alas maahan asti: meidän vatsamme riippuu maassa.

Waarom zoudt Gij Uw aangezicht verbergen, onze ellende en onze onderdrukking vergeten?

Nouse, auta meitä, ja lunasta meitä laupiutes tähden!

Want onze ziel is in het stof nedergebogen; onze buik kleeft aan de aarde. Sta op, ons ter hulp, en verlos ons om Uwer goedertierenheid wil.