1. Home
  2. Pair
  3. FinBiblia
  4. DutSVV
  5. Ps.139

Psalms 139

139:1
Davidin Psalmi, edelläveisaajalle. Herra! sinä tutkit minua, ja tunnet minun.
Een psalm van David, voor den opperzangmeester. HEERE! Gij doorgrondt en kent mij.
139:2
Joko minä istun eli nousen, niin sinä sen tiedät: sinä ymmärrät taampaa ajatukseni.
Gij weet mijn zitten en mijn opstaan; Gij verstaat van verre mijn gedachten.
139:3
Joko minä käyn eli makaan, niin sinä olet ympärilläni, ja näet kaikki tieni.
Gij omringt mijn gaan en mijn liggen; en Gij zijt al mijn wegen gewend.
139:4
Sillä katso, ei ole sanaakaan kieleni päällä, joita et sinä Herra kaikkia tiedä.
Als er nog geen woord op mijn tong is, zie, Heere! Gij weet het alles.
139:5
Sinä olet tehnyt jälkimäiseni ja ensimäiseni, ja pidät sinun kätes minun päälläni.
Gij bezet mij van achteren en van voren, en Gij zet Uw hand op mij.
139:6
Senkaltainen tieto on minulle ylen ihmeellinen ja ylen korkia, etten minä voi sitä käsittää.
De kennis is mij te wonderbaar, zij is hoog, ik kan er niet bij.
139:7
Kuhunka minä menen sinun hengestäs? ja kuhunka minä sinun kasvois edestä pakenen?
Waar zou ik heengaan voor Uw Geest en waar zou ik heenvlieden voor Uw aangezicht?
139:8
Jos minä astuisin ylös taivaaseen, niin sinä siellä olet: jos minä vuoteeni helvetissä rakentaisin, katso, sinä myös siellä olet.
Zo ik opvoer ten hemel, Gij zijt daar; of bedde ik mij in de hel, zie, Gij zijt daar.
139:9
Jos minä ottaisin aamuruskon siivet, ja asuisin meren äärissä,
Nam ik vleugelen des dageraads, woonde ik aan het uiterste der zee;
139:10
Niin sinun kätes sielläkin minua johdattais, ja sinun oikia kätes pitäis minun.
Ook daar zou Uw hand mij geleiden, en Uw rechterhand zou mij houden.
139:11
Jos minä sanoisin: pimeys kuitenkin peittää minun, niin on myös yö valkeus minun ympärilläni.
Indien ik zeide: De duisternis zal mij immers bedekken; dan is de nacht een licht om mij.
139:12
Sillä ei pimeys sinun edessäs pimitä, ja yö valistaa niinkuin päivä; pimeys on niinkuin valkeus.
Ook verduistert de duisternis voor U niet; maar de nacht licht als de dag; de duisternis is als het licht.
139:13
Sinun hallussas ovat minun munaskuuni: sinä peitit minun äitini kohdussa.
Want Gij bezit mijn nieren; Gij hebt mij in mijner moeders buik bedekt.
139:14
Minä kiitän sinua sen edestä, että minä niin aivan ihmeellisesti tehty olen: ihmeelliset ovat sinun tekos, ja sen minun sieluni kyllä tietää.
Ik loof U, omdat ik op een heel vreselijke wijze wonderbaarlijk gemaakt ben; wonderlijk zijn Uw werken! ook weet het mijn ziel zeer wel.
139:15
Ei minun luuni olleet sinulta salatut, kuin minä siinä salaisesti tehty olin, kuin minä maan sisällä niin taitavasti koottu olin.
Mijn gebeente was voor U niet verholen, als ik in het verborgene gemaakt ben, en als een borduursel gewrocht ben, in de nederste delen der aarde.
139:16
Sinun silmäs näkivät minun, kuin en vielä valmistettu ollut, ja kaikki päivät sinun kirjaas olivat kirjoitetut, jotka vielä oleman piti, joista ei yksikään silloin vielä tullut ollut.
Uw ogen hebben mijn ongevormden klomp gezien; en al deze dingen waren in Uw boek geschreven, de dagen als zij geformeerd zouden worden, toen nog geen van die was.
139:17
Mutta kuinka kalliit ovat minun edessäni, Jumala, sinun ajatukses? kuinka suuri on heidän lukunsa?
Daarom, hoe kostelijk zijn mij, o God, Uw gedachten! hoe machtig veel zijn haar sommen!
139:18
Jos minä heitä lukisin, niin ne olisivat usiammat kuin santa: kuin minä herään, olen minä vielä tykönäs.
Zoude ik ze tellen? Harer is meer, dan des zands; word ik wakker, zo ben ik nog bij U.
139:19
Jumala, jospa tappaisit jumalattomat, ja verikoirat minusta poikkeisivat.
O God! dat Gij den goddeloze ombracht! en gij, mannen des bloeds, wijkt van mij!
139:20
Sillä he puhuvat sinusta häpiällisesti, ja sinun vihollises turhaan lausuvat (sinun nimes).
Die van U schandelijk spreken, en Uw vijanden ijdellijk verheffen.
139:21
Herra, minä tosin vihaan niitä, jotka sinua vihaavat, ja minä närkästyn heistä, jotka karkaavat sinua vastaan.
Zou ik niet haten, HEERE! die U haten? en verdriet hebben in degenen, die tegen U opstaan?
139:22
Täydestä todesta minä heitä vihaan; sentähden ovat he minulle viholliset.
Ik haat hen met volkomen haat, tot vijanden zijn zij mij.
139:23
Tutki minua, Jumala, ja koettele sydämeni: kiusaa minua, ja ymmärrä, kuinka minä ajattelen.
Doorgrond mij, o God! en ken mijn hart; beproef mij, en ken mijn gedachten.
139:24
Ja katsos, jos minä pahalla tiellä lienen, niin saata minua ijankaikkiselle tielle.
En zie, of bij mij een schadelijke weg zij; en leid mij op den eeuwigen weg.

© bibleglot.com