Psalms 129

Veisu korkeimmassa Kuorissa. He ovat usein minua ahdistaneet, hamasta nuoruudestani, sanokaan nyt Israel;

Een lied Hammaaloth. Zij hebben mij dikwijls benauwd van mijn jeugd af, zegge nu Israël;

He ovat usein minua ahdistaneet, hamasta nuoruudestani; mutta ei he minua voittaneet.

Zij hebben mij dikwijls van mijn jeugd af benauwd; evenwel hebben zij mij niet overmocht.

Kyntäjät ovat minun selkäni päällä kyntäneet, ja vakonsa pitkäksi vetäneet.

Ploegers hebben op mijn rug geploegd; zij hebben hun voren lang getogen.

Herra, joka vanhurskas on, on jumalattomain köydet katkonut.

De HEERE, Die rechtvaardig is, heeft de touwen der goddelozen afgehouwen.

Tulkoon häpiään ja kääntyköön takaperin kaikki, jotka Zionia vihaavat.

Laat hen beschaamd en achterwaarts gedreven worden, allen, die Sion haten.

Olkoon niinkuin ruoho kattojen päällä, joka kuivettuu ennen kuin se reväistään ylös,

Laat hen worden als gras op de daken, hetwelk verdort, eer men het uittrekt;

Joista niittäjä ei kättänsä täytä, eikä lyhteensitoja syliänsä;

Waarmede de maaier zijn hand niet vult, noch de garvenbinder zijn arm;

Eikä yksikään ohitsekäypä sano: olkoon Herran siunaus teidän päällänne: me siunaamme teitä Herran nimeen.

En die voorbijgaan, niet zeggen: De zegen des HEEREN zij bij u! Wij zegenen ulieden in den Naam des HEEREN.