Psalms 122

Davidin veisu korkeimmassa Kuorissa. Minä iloitsen niistä, jotka minulle sanovat: että me menemme Herran huoneeseen,

Een lied Hammaaloth, van David. Ik verblijd mij in degenen, die tot mij zeggen: Wij zullen in het huis des HEEREN gaan.

Ja että meidän jalkamme pitää seisoman sinun porteissas, Jerusalem.

Onze voeten zijn staande in uw poorten, o Jeruzalem!

Jerusalem on rakennettu kaupungiksi, johon on tuleminen kokoon,

Jeruzalem is gebouwd, als een stad, die wel samengevoegd is;

Että sukukunnat astuisivat sinne ylös, Herran sukukunnat, Israelille todistukseksi, kiittämään Herran nimeä.

Waarheen de stammen opgaan, de stammen des HEEREN, tot de getuigenis Israëls, om den Naam des HEEREN te danken.

Sillä siellä ovat istuimet rakennetut tuomittaa, Davidin huoneen istuimet.

Want daar zijn de stoelen des gerichts gezet, de stoelen van het huis van David.

Toivottakaat Jerusalemille rauhaa: he menestyköön, jotka sinua rakastavat!

Bidt om den vrede van Jeruzalem; wel moeten zij varen, die u beminnen.

Rauha olkoon sinun muureis sisällä, ja onni sinun huoneissas!

Vrede zij in uw vesting, welvaren in uw paleizen.

Minun veljieni ja ystäväini tähden minä toivotan nyt sinulle rauhaa!

Om mijner broederen en mijner vrienden wil, zal ik nu spreken, vrede zij in u!

Herran meidän Jumalamme huoneen tähden etsin minä sinun parastas.

Om des huizes des HEEREN, onzes Gods wil, zal ik het goede voor u zoeken.