Psalms 115

Ei meille, Herra, ei meille, vaan sinun nimelles anna kunnia, sinun armos ja totuutes tähden.

Niet ons, o HEERE! niet ons, maar Uw Naam geef eer, om Uwer goedertierenheid, om Uwer waarheid wil.

Miksi pakanat sanovat: kussa on nyt heidän Jumalansa?

Waarom zouden de heidenen zeggen: Waar is nu hun God?

Mutta meidän Jumalamme on taivaissa: mitä ikänä hän tahtoo, sen hän tekee.

Onze God is toch in den hemel, Hij doet al wat Hem behaagt.

Vaan heidän epäjumalansa ovat hopia ja kulta, ihmisten käsillä tehdyt.

Hunlieder afgoden zijn zilver en goud, het werk van des mensen handen;

Heillä on suu, ja ei puhu: heillä ovat silmät, ja ei näe.

Zij hebben een mond, maar spreken niet; zij hebben ogen, maar zien niet;

Heillä ovat korvat, ja ei kuule: heillä ovat sieraimet, ja ei haista.

Oren hebben zij, maar horen niet; zij hebben een neus, maar zij rieken niet;

Heillä ovat kädet, ja ei rupee: heillä ovat jalat, ja ei käy; ja ei puhu kurkustansa.

Hun handen hebben zij, maar tasten niet; hun voeten, maar gaan niet; zij geven geen geluid door hun keel.

Jotka niitä tekevät, ovat niiden kaltaiset, ja kaikki, jotka heihin uskaltavat.

Dat die hen maken hun gelijk worden, en al wie op hen vertrouwt.

Mutta Israel toivokaan Herran päälle: hän on heidän apunsa ja heidän kilpensä.

Israël! vertrouw gij op den HEERE; Hij is hun Hulp en hun Schild.

Aaronin huone toivokaan Herran päälle: hän on heidän apunsa ja heidän kilpensä.

Gij huis van Aäron! vertrouw op den HEERE; Hij is hun Hulp en hun Schild.

Jotka Herraa pelkäävät, toivokaan myös Herran päälle: hän on heidän apunsa ja heidän kilpensä.

Gijlieden, die den HEERE vreest! vertrouwt op den HEERE; Hij is hun Hulp en hun Schild.

Herra muistaa meitä ja siunaa meitä: hän siunaa Israelin huoneen, hän siunaa Aaronin huoneen.

De HEERE is onzer gedachtig geweest, Hij zal zegenen; Hij zal het huis van Israël zegenen, Hij zal het huis van Aäron zegenen.

Hän siunaa ne, jotka Herraa pelkäävät, sekä pienet että suuret.

Hij zal zegenen, die den HEERE vrezen, de kleinen met de groten.

Herra siunatkoon teitä enemmin ja enemmin, teitä ja teidän lapsianne.

De HEERE zal den zegen over ulieden vermeerderen, over ulieden en over uw kinderen.

Te olette Herran siunatut, joka taivaat ja maan on tehnyt.

Gijlieden zijt den HEERE gezegend, Die den hemel en de aarde gemaakt heeft.

Taivasten taivaat ovat Herran; mutta maan on hän ihmisten lapsille antanut.

Aangaande den hemel, de hemel is des HEEREN; maar de aarde heeft Hij den mensenkinderen gegeven.

Kuolleet ei taida Herraa kiittää, eikä ne, jotka menevät alas hiljaisuuteen.

De doden zullen den HEERE niet prijzen, noch die in de stilte nedergedaald zijn.

Mutta me kiitämme Herraa, hamasta nyt ja ijankaikkiseen, Halleluja!

Maar wij zullen den HEERE loven van nu aan tot in der eeuwigheid. Hallelujah!