Psalms 107

Kiittäkäät Herraa; sillä hän on hyvä, ja hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti.

Looft den HEERE, want Hij is goed; want Zijn goedertierenheid is in der eeuwigheid.

Sanokaan Herran lunastetut, jotka hän on tuskasta vapahtanut,

Dat zulks de bevrijden des HEEREN zeggen, die Hij van de hand der wederpartijders bevrijd heeft.

Ja jotka hän on maakunnista koonnut, idästä ja lännestä, pohjoisesta ja etelästä,

En Hij die uit de landen verzameld heeft, van het oosten en van het westen, van het noorden en van de zee.

Jotka eksyksissä vaelsivat korvessa umpitietä, ja ei he löytäneet kaupunkia asuaksensa,

Die in de woestijn dwaalden, in een weg der wildernis, die geen stad ter woning vonden;

Isoovaiset ja janoovaiset; ja heidän sielunsa vaipui heissä.

Zij waren hongerig, ook dorstig; hun ziel was in hen overstelpt.

Ja he huusivat Herraa tuskissansa, ja hän pelasti heitä heidän hädistänsä,

Doch roepende tot den HEERE in de benauwdheid, die zij hadden, heeft Hij hen gered uit hun angsten;

Ja vei heitä oikiaa tietä, että he menivät asuinkaupunkiin.

En Hij leidde hen op een rechten weg, om te gaan tot een stad ter woning.

Kiittäkään he siis Herraa hänen laupiutensa edestä, ja hänen ihmeittensä tähden, jotka hän ihmisten lasten kohtaan tekee:

Laat hen voor den HEERE Zijn goedertierenheid loven, en Zijn wonderwerken voor de kinderen der mensen;

Että hän ravitsee himoitsevaisen sielun ja täyttää isoovaisen sielun hyvyydellä.

Want Hij heeft de dorstige ziel verzadigd, en de hongerige ziel met goed vervuld;

Jotka istuvat pimeässä ja kuoleman varjossa, vangitut ahdistuksessa ja raudoissa:

Die in duisternis en de schaduw des doods zaten, gebonden met verdrukking en ijzer;

Että he olivat Jumalan käskyä vastaan kovakorvaiset, ja olivat katsoneet ylön ylimmäisen lain;

Omdat zij wederspannig waren geweest tegen Gods geboden, en den raad des Allerhoogsten onwaardiglijk verworpen hadden.

Sentähden täytyi heidän sydämensä onnettomuudella vaivattaa, niin että he lankesivat, ja ei kenkään heitä auttanut.

Waarom Hij hun het hart door zwarigheid vernederd heeft; zij zijn gestruikeld, en er was geen helper.

Ja he huusivat Herraa tuskissansa, ja hän autti heitä heidän hädistänsä,

Doch roepende tot den HEERE in de benauwdheid, die zij hadden, verloste Hij hen uit hun angsten.

Ja vei heitä pimeydestä ulos ja kuoleman varjosta, ja särki heidän siteensä.

Hij voerde hen uit de duisternis en de schaduw des doods, en Hij brak hun banden.

Kiittäkään he siis Herraa hänen laupiutensa edestä, ja hänen ihmeittensä tähden, jotka hän ihmisten lasten kohtaan tekee:

Laat hen voor den HEERE Zijn goedertierenheid loven, en Zijn wonderwerken voor de kinderen der mensen;

Että hän särkee vaskiportit, ja rikkoo rautaiset salvat.

Want Hij heeft de koperen deuren gebroken, en de ijzeren grendelen in stukken gehouwen.

Hullut, jotka rangaistiin ylitsekäymisensä tähden, ja synteinsä tähden,

De zotten worden om den weg hunner overtreding, en om hun ongerechtigheden geplaagd;

Heidän sielunsa kauhistui kaikkea ruokaa, ja saivat kuolintautinsa.

Hun ziel gruwelde van alle spijze, en zij waren tot aan de poorten des doods gekomen.

Ja he huusivat Herraa tuskissansa, ja hän autti heitä heidän hädistänsä.

Doch roepende tot den HEERE in de benauwdheid, die zij hadden, verloste Hij hen uit hun angsten.

Hän lähetti sanansa ja paransi heitä, ja pelasti heitä, ettei he kuolleet.

Hij zond Zijn woord uit, en heelde hen, en rukte hen uit hun kuilen.

Kiittäkään he siis Herraa hänen laupiutensa edestä, ja hänen ihmeittensä tähden, jotka hän ihmisten lasten kohtaan tekee,

Laat hen voor den HEERE Zijn goedertierenheid loven, en Zijn wonderwerken voor de kinderen der mensen.

Ja uhratkaan kiitosuhria, ja luetelkaan hänen tekojansa ilolla.

En dat zij lofofferen offeren, en met gejuich Zijn werken vertellen.

Jotka haaksilla meressä vaeltavat, ja asiansa toimittavat suurilla vesillä,

Die met schepen ter zee afvaren, handel doende op grote wateren;

He näkivät Herran työt, ja hänen ihmeensä syvyydessä.

Die zien de werken des HEEREN, en Zijn wonderwerken in de diepte.

Kuin hän sanoi, ja paisutti suuren ilman, joka aallot nosti ylös,

Als Hij spreekt, zo doet Hij een stormwind opstaan, die haar golven omhoog verheft.

Niin he menivät ylös taivasta kohden ja menivät syvyyteen alas, että heidän sielunsa ahdistuksesta epäili,

Zij rijzen op naar den hemel; zij dalen neder tot in de afgronden; hun ziel versmelt van angst.

Että he horjuivat ja hoipertelivat niinkuin juopuneet, ja ei silleen neuvoa tietäneet;

Zij dansen en waggelen als een dronken man, en al hun wijsheid wordt verslonden.

Ja he huusivat Herraa tuskissansa, ja hän autti heitä heidän hädistänsä.

Doch roepende tot den HEERE in de benauwdheid, die zij hadden, zo voerde Hij hen uit hun angsten.

Ja hän hillitsi kovan ilman, että aallot asettuivat.

Hij doet den storm stilstaan, zodat hun golven stilzwijgen.

Ja he tulivat iloisiksi, että tyveni, ja hän vei heitä satamaan heidän mielensä jälkeen.

Dan zijn zij verblijd, omdat zij gestild zijn, en dat Hij hen tot de haven hunner begeerte geleid heeft.

Kiittäkään he siis Herraa hänen laupiutensa edestä, ja hänen ihmeittensä tähden, jotka hän ihmisten lasten kohtaan tekee.

Laat hen voor den HEERE Zijn goedertierenheid loven, en Zijn wonderwerken voor de kinderen der mensen;

Ja ylistäkään häntä kansan seurakunnassa, ja kiittäkään häntä vanhimpain seassa,

En Hem verhogen in de gemeente des volks, en in het gestoelte der oudsten Hem roemen.

Joka virrat teki erämaaksi, ja vesilähteet kuivaksi maaksi,

Hij stelt de rivieren tot een woestijn, en watertochten tot dorstig land.

Ettei hedelmällinen maa mitään kantanut, heidän pahuutensa tähden, jotka siinä asuivat.

Het vruchtbaar land tot zouten grond, om de boosheid dergenen, die daarin wonen.

Erämaan teki hän vesilammiksi ja kuivan maan vesilähteeksi,

Hij stelt de woestijn tot een waterpoel, en het dorre land tot watertochten.

Ja asetti sinne isoovaiset; ja he valmistivat siihen kaupunkia, jossa he asuivat,

En Hij doet de hongerigen aldaar wonen, en zij stichten een stad ter woning;

Ja kylvivät pellot ja viinapuita istuttivat, ja saivat jokavuotisen hedelmän.

En bezaaien akkers, en planten wijngaarden, die inkomende vrucht voortbrengen.

Ja hän siunasi heitä ja he sangen suuresti enenivät, ja hän antoi paljon karjaa heille;

En Hij zegent hen, zodat zij zeer vermenigvuldigen, en hun vee vermindert Hij niet.

Jotka olivat painetut alas ja sorretut pahain väkivallalta ja ahdistukselta,

Daarna verminderen zij, en komen ten onder, door verdrukking, kwaad en droefenis.

Koska ylönkatse päämiesten päälle vuodatettu oli, ja kaikki maa eksyksissä ja autiona oli.

Hij stort verachting uit over de prinsen, en doet hen dwalen in het woeste, waar geen weg is.

Ja hän varjeli köyhää raadollisuudesta, ja enensi hänen sukunsa niinkuin lauman.

Maar Hij brengt den nooddruftige uit de verdrukking in een hoog vertrek, en maakt de huisgezinnen als kudden.

Näitä vanhurskaat näkevät ja iloitsevat, ja jokainen paha suu pitää tukittaman.

De oprechten zien het, en zijn verblijd, maar alle ongerechtigheid stopt haar mond.

Kuka on taitava ja näitä kätkee, se ymmärtää Herran moninaisen laupiuden.

Wie is wijs? Die neme deze dingen waar; en dat zij verstandelijk letten op de goedertierenheden des HEEREN.