Psalms 103

Davidin Psalmi. Kiitä Herraa, sieluni, ja kaikki mitä minussa on, hänen pyhää nimeänsä!

Een psalm van David. Loof den HEERE, mijn ziel, en al wat binnen in mij is, Zijn heiligen Naam.

Kiitä Herraa, sieluni, ja älä unohda, mitä hyvää hän minulle tehnyt on,

Loof den HEERE, mijn ziel, en vergeet geen van Zijn weldaden;

Joka sinulle kaikki syntis antaa anteeksi, ja parantaa kaikki rikokses;

Die al uw ongerechtigheid vergeeft, die al uw krankheden geneest;

Joka henkes päästää turmeluksesta, joka sinun kruunaa armolla ja laupiudella;

Die uw leven verlost van het verderf, die u kroont met goedertierenheid en barmhartigheden;

Joka suus täyttää hyvyydellä, että sinun nuoruutes uudistetaan niinkuin kotkan.

Die uw mond verzadigt met het goede, uw jeugd vernieuwt als eens arends.

Herra saattaa vanhurskauden ja tuomion kaikille, jotka vääryyttä kärsivät.

De HEERE doet gerechtigheid en gerichten al dengenen, die onderdrukt worden.

Hän on tiensä Mosekselle tiettäväksi tehnyt, Israelin lapsille tekonsa.

Hij heeft Mozes Zijn wegen bekend gemaakt, den kinderen Israëls Zijn daden.

Laupias ja armollinen on Herra, kärsiväinen ja aivan hyvä.

Barmhartig en genadig is de HEERE, lankmoedig en groot van goedertierenheid.

Ei hän aina riitele, eikä vihastu ijankaikkisesti.

Hij zal niet altoos twisten, noch eeuwiglijk den toorn behouden.

Ei hän synteimme perästä tee meille, eikä kosta meille pahain tekoimme jälkeen.

Hij doet ons niet naar onze zonden, en vergeldt ons niet naar onze ongerechtigheden.

Sillä niin korkia kuin taivas on maasta, antaa hän armonsa lisääntyä niille, jotka häntä pelkäävät.

Want zo hoog de hemel is boven de aarde, is Zijn goedertierenheid geweldig over degenen, die Hem vrezen.

Niin kaukana kuin itä on lännestä, siirsi hän meistä pahat tekomme.

Zo ver het oosten is van het westen, zo ver doet Hij onze overtredingen van ons.

Niinkuin isä armahtaa lapsia, niin Herrakin armahtaa pelkääväisiänsä;

Gelijk zich een vader ontfermt over de kinderen, ontfermt Zich de HEERE over degenen, die Hem vrezen.

Sillä hän tietää, minkäkaltainen teko me olemme: hän muistaa meidät tomuksi.

Want Hij weet, wat maaksel wij zijn, gedachtig zijnde, dat wij stof zijn.

Ihminen on eläissänsä niinkuin ruoho: hän kukoistaa niinkuin kukkanen kedolla:

De dagen des mensen zijn als het gras, gelijk een bloem des velds, alzo bloeit hij.

Kuin tuuli käy sen päällitse, niin ei hän enään kestä, eikä hänen siansa tunne häntä ensinkään.

Als de wind daarover gegaan is, zo is zij niet meer, en haar plaats kent haar niet meer.

Mutta Herran armo pysyy ijankaikkisesta ijankaikkiseen, hänen pelkääväistensä päälle, ja hänen vanhurskautensa lasten lapsiin,

Maar de goedertierenheid des HEEREN is van eeuwigheid en tot eeuwigheid over degenen, die Hem vrezen, en Zijn gerechtigheid aan kindskinderen;

Niille, jotka hänen liittonsa pitävät, ja muistavat hänen käskyjänsä, tehdäksensä niitä.

Aan degenen, die Zijn verbond houden, en die aan Zijn bevelen denken, om die te doen.

Herra on valmistanut istuimensa taivaassa, ja hänen valtakuntansa hallitsee kaikkia.

De HEERE heeft Zijn troon in de hemelen bevestigd, en Zijn Koninkrijk heerst over alles.

Kiittäkäät Herraa, te hänen enkelinsä, te väkevät sankarit, jotka hänen käskynsä toimitatte, että hänen sanansa ääni kuultaisiin.

Looft den HEERE, Zijn engelen! gij krachtige helden, die Zijn woord doet, gehoorzamende de stem Zijns woords.

Kiittäkäät Herraa, kaikki hänen sotaväkensä, te hänen palveliansa, jotka teette hänen tahtonsa.

Looft den HEERE, al Zijn heirscharen! gij Zijn dienaars, die Zijn welbehagen doet!

Kiittäkäät Herraa, kaikki hänen työnsä, kaikissa hänen valtansa paikoissa: kiitä, sieluni, Herraa.

Looft den HEERE, al Zijn werken! aan alle plaatsen Zijner heerschappij. Loof den HEERE, mijn ziel!