Proverbs 5

Poikani, ota vaari viisaudestani: kallista korvas oppiini,

Mijn zoon! merk op mijn wijsheid, neig uw oor tot mijn verstand;

Ettäs pitäisit hyvän neuvon, ja sinun huules pitäis toimen.

Opdat gij alle bedachtzaamheid behoudt, en uw lippen wetenschap bewaren.

Sillä porton huulet ovat niin kuin mesileipä, ja hänen kitansa liukkaampi kuin öljy;

Want de lippen der vreemde vrouw druppen honigzeem, en haar gehemelte is gladder dan olie.

Mutta viimeiseltä karvas kuin koiruoho, ja terävä kuin kaksiteräinen miekka.

Maar het laatste van haar is bitter als alsem, scherp als een tweesnijdend zwaard.

Hänen jalkansa menevät alas kuolemaan, ja hänen askeleensa joutuvat helvettiin.

Haar voeten dalen naar den dood, haar treden houden de hel vast.

Ei hän käy kohdastansa elämän tielle: huikentelevaiset ovat hänen astumisensa, niin ettei hän tiedä, kuhunka hän menee.

Opdat gij het pad des levens niet zoudt wegen, zijn haar gangen ongestadig, dat gij het niet merkt.

Niin kuulkaat nyt minua, lapseni, ja älkäät poiketko minun puheistani.

Nu dan, gij kinderen! hoort naar mij, en wijkt niet van de redenen mijns monds.

Olkoon sinun ties kaukana hänestä, ja älä lähesty hänen hänen huoneensa ovea,

Maak uw weg verre van haar, en nader niet tot de deur van haar huis;

Ettes antaisi kunniaas muukalaisille, ja vuosias julmille;

Opdat gij anderen uw eer niet geeft, en uw jaren den wrede;

Ettei muukalaiset ravittaisi sinun varastas, ja sinun työs olis toisen huoneessa,

Opdat de vreemden zich niet verzadigen van uw vermogen, en al uw smartelijke arbeid niet kome in het huis des onbekenden;

Ja sinä viimein huokaisit, koska elämäs ja hyvyytes tuhlannut olet,

En gij in uw laatste brult, als uw vlees, en uw lijf verteerd is;

Ja sanoisit: voi! kuinka minä olen vihannut hyvää neuvoa, ja sydämeni on hyljännyt kurituksen!

En zegt: Hoe heb ik de tucht gehaat, en mijn hart de bestraffing versmaad!

Ja en kuullut opettajani ääntä, enkä kallistanut korvaani opettajaini puoleen!

En heb niet gehoord naar de stem mijner onderwijzers, noch mijn oren geneigd tot mijn leraars!

Minä olen lähes kaikkeen pahuuteen joutunut, kaiken kansan ja seurakunnan keskellä.

Ik ben bijna in alle kwaad geweest, in het midden der gemeente en der vergadering!

Juo vettä kaivostas, ja mitä lähteestäs vuotaa.

Drink water uit uw bak, en vloeden uit het midden van uw bornput;

Anna luontolähtees vuotaa ulos, ja vesiojas kujille.

Laat uw fonteinen zich buiten verspreiden, en de waterbeken op de straten;

Mutta pidä ne yksinäs, ja ei yksikään muukalainen sinun kanssas.

Laat ze de uwe alleen zijn, en van geen vreemde met u.

Sinun kaivos olkoon siunattu, ja iloitse nuoruutes vaimosta.

Uw springader zij gezegend; en verblijd u vanwege de huisvrouw uwer jeugd;

Se on suloinen niinkuin naaras hirvi, ja otollinen niinkuin metsävuohi: hänen rakkautensa sinua aina ravitkoon; ja iloita itseäs aina hänen rakkaudestansa.

Een zeer liefelijke hinde, en een aangenaam steengeitje; laat u haar borsten te allen tijd dronken maken; dool steeds in haar liefde.

Poikani, miksis annat muukalaisen sinuas pettää, ja halajat vierasta syliä?

En waarom zoudt gij, mijn zoon, in een vreemde dolen, en den schoot der onbekende omvangen?

Sillä Herran edessä ovat kaikkien ihmisten tiet, ja hän tutkii kaikki heidän askeleensa.

Want eens iegelijks wegen zijn voor de ogen des HEEREN, en Hij weegt al zijne gangen.

Jumalattoman vääryys käsittää hänen, ja hänen syntinsä paulat ottavat hänet kiinni.

Den goddeloze zullen zijn ongerechtigheden vangen, en met de banden zijner zonden zal hij vastgehouden worden.

Hänen pitää kuoleman, ettei hän antanut opettaa itsiänsä, ja suuressa tyhmyydessänsä tulee hän petetyksi.

Hij zal sterven, omdat hij zonder tucht geweest is, en in de grootheid zijner dwaasheid zal hij verdwalen.