Lamentations 5

Muista, Herra, kuinka meille tapahtui: katso ja näe meidän ylönkatsettamme.

Gedenk, HEERE, wat ons geschied is, aanschouw het, en zie onzen smaad aan.

Meidän perintömme on muukalaisten osaksi tullut, ja huoneemme ulkonaisten omaksi.

Ons erfdeel is tot de vreemdelingen gewend, onze huizen tot de uitlanders.

Me olemme orvot ilman isää, ja äitimme ovat niinkuin lesket.

Wij zijn wezen zonder vader, onze moeders zijn als de weduwen.

Vettä, joka meidän omamme oli, me joimme rahalla, omat halot me ostimme hinnalla.

Ons water moeten wij voor geld drinken; ons hout komt ons op prijs te staan.

kaulallamme me vaivaa kärsimme; ja ehkä me jo väsyneet olimme, ei kuitenkaan meille lepoa annettu.

Wij lijden vervolging op onze halzen; zijn wij moede, men laat ons geen rust.

Meidän piti Egyptin ja Assyrian alle meitämme antaman, että me sittekin leipää ravinnoksemme saaneet olisimme.

Wij hebben den Egyptenaar de hand gegeven, en den Assyriër, om met brood verzadigd te worden.

Meidän isämme ovat syntiä tehneet, ja ei enään ole käsissä; ja meidän pitää heidän pahoja tekojansa nautitseman.

Onze vaders hebben gezondigd, en zijn niet meer, en wij dragen hun ongerechtigheden.

Orjat meitä vallitsevat; ja ei ole kenkään, joka meitä heidän käsistänsä pelastaa.

Knechten heersen over ons; er is niemand, die ons uit hun hand rukke.

Meidän pitää hakeman leipämme hengen paolla, miekan edessä korvessa.

Wij moeten ons brood met gevaar onzes levens halen, vanwege het zwaard der woestijn.

Meidän ihomme on poltettu, niinkuin pätsissä, hirmuisen nälän tähden.

Onze huid is zwart geworden gelijk een oven, vanwege den geweldigen storm des hongers.

He ovat vaimot Zionissa raiskanneet ja neitseet Juudan kaupungeissa.

Zij hebben de vrouwen te Sion verkracht, en de jonge dochters in de steden van Juda.

Ruhtinaat he ovat hirttäneet, ja vanhimpia ei he kunnioittaneet.

De vorsten zijn door hunlieder hand opgehangen; de aangezichten der ouden zijn niet geëerd geweest.

Nuorukaiset piti jauhaman, ja piskuisten täytyi puita kantaissansa kompastua.

Zij hebben de jongelingen weggenomen, om te malen, en de jongens struikelen onder het hout.

Vanhat puuttuivat porteista, ja nuorukaiset ei enään kanteletta soita.

De ouden houden op van de poort, de jongelingen van hun snarenspel.

Meidän sydämemme ilo loppui, meidän tanssimme on kääntynyt murheeksi.

De vreugde onzes harten houdt op, onze rei is in treurigheid veranderd.

Meidän päästämme on kruunu pudonnut; voi nyt meitä, että me niin olemme syntiä tehneet!

De kroon onzes hoofds is afgevallen; o wee nu onzer, dat wij zo gezondigd hebben!

Sentähden on myös sydämemme murheissansa; niiden tähden ovat meidän silmämme pimenneet;

Daarom is ons hart mat, om deze dingen zijn onze ogen duister geworden.

Zionin vuoren tähden, että se niin hävitetty on, että ketut hänessä juoksentelevat.

Om des bergs Sions wil, die verwoest is, waar de vossen op lopen.

Mutta sinä Herra, joka ijankaikkisesti olet, ja istuimes ijästä ikään!

Gij, o HEERE, zit in eeuwigheid, Uw troon is van geslacht tot geslacht.

Miksis meidät ijankaikkisesti unohdat, ja niin kauvan meitä peräti hylkäät?

Waarom zoudt Gij ons steeds vergeten? Waarom zoudt Gij ons zo langen tijd verlaten?

Palauta, Herra, meitä jälleen sinun tykös, että me taas palaisimme; uudista meidän päivämme niinkuin ne alusta olivat.

HEERE, bekeer ons tot U, zo zullen wij bekeerd zijn; vernieuw onze dagen als van ouds.

Oletkos meitä peräti heittänyt pois, ja sangen suuresti vihastunut meidän päällemme?

Want zoudt Gij ons ganselijk verwerpen? Zoudt Gij zozeer tegen ons verbolgen zijn?