Psalms 91

Joka Korkeimman varjeluksessa istuu ja Kaikkivaltiaan varjossa oleskelee,

Den der sidder i den Højestes Skjul og dvæler i den Almægtiges Skygge,

Hän sanoo Herralle: minun toivoni ja linnani, minun Jumalani, johon minä uskallan.

siger til HERREN: Min Tilflugt, min Klippeborg, min Gud, på hvem jeg stoler.

Sillä hän pelastaa sinun väijyjän paulasta, ja vahingollisesta ruttotaudista.

Thi han frier dig fra Fuglefængerens Snare, fra ødelæggende Pest;

Hän sulillansa sinua varjoo, ja sinun turvas on hänen siipeinsä alla: hänen totuutensa on keihäs ja kilpi;

han dækker dig med sine Fjedre, under hans Vinger finder du Ly, hans Trofasthed er Skjold og Værge.

Ettes pelkäisi yön kauhistusta, ja nuolia, jotka päivällä lentävät,

Du frygter ej Nattens Rædsler, ej Pilen der flyver om Dagen

Sitä ruttoa, joka pimeässä liikkuu, ja sairautta, joka puolipäivänä turmelee.

ej Pesten, der sniger i Mørke, ej Middagens hærgende Sot.

Vaikka tuhannen lankeisi sivullas, ja kymmenentuhatta sinun oikiallas, niin ei se sinuun satu.

Falder end tusinde ved din Side, ti Tusinde ved din højre Hånd, til dig når det ikke hen;

Ja tosin sinun pitää silmilläs näkemän ja katsoman, kuinka jumalattomille kostetaan.

du ser det kun med dit Øje, er kun Tilskuer ved de gudløses Straf;

Sillä Herra on sinun toivos, ja Ylimmäinen on sinun turvas.

(thi du, HERRE, er min Tilflugt) den Højeste tog du til Bolig.

Ei sinua pidä mikään paha kohtaaman, ja ei yhtään vaivaa pidä sinun majaas lähestymän.

Der times dig intet ondt, dit Telt kommer Plage ej nær;

Sillä hän on antanut käskyn enkeleillensä sinusta, että he kätkevät sinua kaikissa teissäs,

thi han byder sine Engle at vogte dig på alle dine Veje;

Että he kantavat sinua käsissä, ettes jalkaas kiveen loukkaisi.

de skal bære dig på deres Hænder, at du ikke skal støde din Fod på nogen Sten;

Sinä käyt jalopeuran ja kyykäärmeen päällä, ja tallaat nuoren jalopeuran ja lohikäärmeen.

du skal træde på Slanger og Øgler, trampe på Løver og Drager.

Että hän minua halasi, niin minä hänen päästän: hän tuntee minun nimeni, sentähden minä varjelen häntä.

"Da han klynger sig til mig, frier jeg ham ud, jeg bjærger ham, thi han kender mit Navn;

Hän avuksihuutaa minua, sentähden minä kuulen häntä; hänen tykönänsä olen minä tuskassa; siitä minä hänen tempaan pois ja saatan hänen kunniaan.

kalder han på mig, svarer jeg ham, i Trængsel er jeg hos ham, jeg frier ham og giver ham Ære:

Minä ravitsen hänen pitkällä ijällä, ja osoitan hänelle autuuteni.

med et langt Liv mætter jeg ham og lader ham skue min Frelse!"