Psalms 90

Moseksen Jumalan miehen rukous. Herra, sinä olet meidän turvamme, suvusta sukuun.

(En Bøn af den Guds Mand Moses.) Herre, du var vor Bolig slægt efter slægt.

Ennenkuin vuoret olivat, eli maa ja maailma luotiin, olet sinä Jumala ijankaikkisesta ijankaikkiseen,

Førend Bjergene fødtes og Jord og Jorderig blev til, fra Evighed til Evighed er du, o Gud!

Sinä, joka annat ihmiset kuolla, ja sanot: tulkaat jälleen, te ihmisten lapset.

Mennesket gør du til Støv igen, du siger: "Vend tilbage, I Menneskebørn!"

Sillä tuhat ajastaikaa ovat sinun edessäs niinkuin eilinen päivä, joka meni ohitse, ja niinkuin vartio yöllä.

Thi tusind År er i dine Øjne som Dagen i Går, der svandt, som en Nattevagt.

Sinä vuodatat heitä niinkuin kosken, ja he ovat niinkuin uni, niinkuin ruoho aamulla, joka kohta lakastuu,

Du skyller dem bort, de bliver som en Søvn. Ved Morgen er de som Græsset, der gror;

Joka aamulla kukoistaa ja nopiasti kuivuu, ja ehtoona leikataan ja kuivettuu.

ved Morgen gror det og blomstrer, ved Aften er det vissent og tørt.

Sen tekee sinun vihas, että me niin hukumme, ja sinun hirmuisuutes, että me niin äkisti täältä temmataan.

Thi ved din Vrede svinder vi hen, og ved din Harme forfærdes vi.

Sillä meidän pahat tekomme sinä asetat etees, meidän tuntemattomat syntimme valkeuteen sinun kasvois eteen.

Vor Skyld har du stillet dig for Øje, vor skjulte Brøst for dit Åsyns Lys.

Sentähden kuluvat kaikki meidän päivämme sinun vihastas: meidän vuotemme loppuvat pikemmin kuin juttu.

Thi alle vore Dage glider hen i din Vrede, vore År svinder hen som et Suk.

Meidän elinaikamme on seitsemänkymmentä vuotta, taikka enintään kahdeksankymmentä vuotta: ja kuin se paras on ollut, niin on se tuska ja työ ollut: sillä se leikataan pois. niinkuin me lentäisimme pois.

Vore Livsdage er halvfjerdsindstyve År, og kommer det højt, da firsindstyve. Deres Herlighed er Møje og Slid, thi hastigt går det, vi flyver af Sted.

Mutta kuka uskoo sinun niin raskaasti vihastuvan? ja kuka pelkää senkaltaista hirmuisuuttas?

Hvem fatter din Vredes Vælde, din Harme i Frygt for dig!

Opeta meitä ajattelemaan, että meidän pitää kuoleman, että me ymmärtäväisiksi tulisimme.

At tælle vore Dage lære du os, så vi kan få Visdom i Hjertet!

Herra! käännä siis itses taas meidän puoleemme, ja ole palvelioilles armollinen.

Vend tilbage, HERRE! Hvor længe! Hav Medynk med dine Tjenere;

Täytä meitä pian armoillas, niin me riemuitsemme ja iloitsemme kaikkena meidän elinaikanamme.

mæt os årle med din Miskundhed, så vi kan fryde og glæde os alle vore Dage.

Ilahuta nyt meitä jälleen, ettäs meitä niin kauvan vaivannut olet, että me niin kauvan onnettomuutta kärsineet olemme.

Glæd os det Dagetal, du ydmygede os, det Åremål, da vi led ondt!

Osoita palvelialles sinun tekos, ja kunnias heidän lapsillensa.

Lad dit Værk åbenbares for dine Tjenere og din Herlighed over deres Børn!

Ja, Herra meidän Jumalamme olkoon meille leppyinen, ja vahvistakoon meidän kättemme teot meissä: jaa, meidän kättemme teot hän vahvistakoon!

HERREN vor Guds Livsalighed være over os! Og frem vore Hænders Værk for os, ja frem vore Hænders Værk!