Psalms 9

Davidin Psalmi, kauniista nuoruudesta, edelläveisaajalle. Minä kiitän Herraa kaikesta sydämestäni, ja luettelen kaikki sinun ihmees.

(Til sangmesteren. Al-mut-labben. En Salme af David.) Jeg vil takke HERREN af hele mit Hjerte, kundgøre alle dine Undere,

Minä iloitsen ja riemuitsen sinussa, ja veisaan kiitosta sinun nimelles, sinä kaikkein ylimmäinen,

glæde og fryde mig i dig, lovsynge dit Navn, du Højeste,

Ettäs minun viholliseni olet ajanut takaperin: he lankesivat ja hukkuivat sinun etees.

fordi mine Fjender veg, faldt og forgik for dit Åsyn.

Sillä sinä saatat minun oikeuteni ja asiani toimeen: sinä istuit istuimelle, vanhurskauden tuomari.

Thi du hævded min Ret og min Sag, du sad på Tronen som Retfærds Dommer.

Sinä nuhtelet pakanoita, ja kadotat jumalattomat: sinä pyyhit heidän nimensä pois aina ja ijankaikkisesti.

Du trued ad Folkene, rydded de gudløse ud, deres Navn har du slettet for evigt.

Vihollisten hävitykset ovat lopetetut ijäisesti, ja kaupungit sinä kukistit heidän muistonsa on heidän kanssansa kadonnut.

Fjenden er borte, lagt øde for stedse, du omstyrted Byer, de mindes ej mer.

Mutta Herra pysyy ijankaikkisesti: hän on valmistanut istuimensa tuomioon.

Men HERREN troner evindelig, han rejste sin Trone til Dom,

Ja hän tuomitsee maan piirin vanhurskaudessa, ja hallitsee kansat oikein.

skal dømme Verden med Retfærd, fælde Dom over Folkefærd med Ret.

Ja Herra on köyhän turva: hän on turva hädän aikana.

HERREN blev de fortryktes Tilflugt, en Tilflugt i Trængselstider;

Sentähden he sinuun toivovat, jotka sinun nimes tuntevat; sillä et sinä niitä hylkää, jotka sinua, Herra, etsivät.

og de stoler på dig, de, som kender dit Navn, thi du svigted ej dem, der søgte dig, HERRE.

Veisatkaat Herralle, joka Zionissa asuu: julistakaat kansoissa hänen tekonsa.

Lovsyng HERREN, der bor på Zion, kundgør blandt Folkene, hvad han har gjort!

Sillä se joka kostaa verenvikoja, muistaa heitä, eikä unohda köyhäin parkumista.

Thi han, der hævner Blodskyld, kom dem i Hu, han glemte ikke de armes Råb:

Herra ole minulle armollinen, katso minun ahdistustani niiltä, jotka minua vihaavat, sinä joka ylennät minun surman porteista;

"HERRE, vær nådig, se, hvad jeg lider af Avindsmænd, du, som løfter mig op fra Dødens Porte,

Että minä luettelisin kaikki sinun kiitokses Zionin tytärten porteissa, ja iloitsisin sinun avustas.

at jeg kan kundgøre al din Pris, juble over din Frelse i Zions Datters Porte!"

Pakanat ovat vajonneet siihen hautaan, jonka he valmistivat: heidän jalkansa on käsitetty siinä verkossa, jonka he virittivät.

Folkene sank i Graven, de grov, deres Fod blev hildet i Garnet, de satte.

Niin ymmärretään Herran tekevän oikeuden, koska jumalatoin juuri omissa kättensä töissä käsitetään; se on tutkisteltava asia, Sela!

HERREN blev åbenbar, holdt Dom, den gudløse hildedes i sine Hænders Gerning. - Higgajon Sela.

Jospa jumalattomat palajaisivat helvettiin, ja kaikki pakanat, jotka Jumalan unohtavat.

Til Dødsriget skal de gudløse fare, alle Folk, der ej kommer Gud i Hu.

Sillä ei hän köyhää peräti unohda, ja raadollisten toivo ei huku ijankaikkisesti.

Thi den fattige glemmes ikke for evigt, ej skuffes evindelig ydmyges Håb.

Nouse, Herra, ettei ihminen saisi valtaa: anna kaikki pakanat edessäs tuomittaa.

Rejs dig, HERRE, lad ikke Mennesker få Magten, lad Folkene dømmes for dit Åsyn;

Herra, anna heille opettaja, että pakanat tuntisivat itsensä ihmisiksi, Sela!

HERRE, slå dem med Rædsel, lad Folkene kende, at de er Mennesker! - Sela.