Psalms 66

Davidin Psalmi ja veisu, edelläveisaajalle. Ihastukaa Jumalalle, kaikki maa.

(Til sangmesteren. En salme. En sang.) Bryd ud i Jubel for Gud, al Jorden,

Veisatkaat kiitosta hänen nimensä kunniaksi, ylistäkäät häntä suuresti.

lovsyng hans Navns Ære, syng ham en herlig Lovsang,

Sanokaat Jumalalle: kuinka ihmeelliset ovat sinun työs! sinun vihollisiltas pitää puuttuman, sinun suuren väkes tähden.

sig til Gud: "Hvor forfærdelige er dine Gerninger! For din vældige Styrkes Skyld logrer Fjenderne for dig,

Kaikki maa kumartakoon sinua, ja veisatkaan kiitosta sinun nimelles, Sela!

al Jorden tilbeder dig, de lovsynger dig, lovsynger dit Navn." - Sela.

Tulkaat ja katsokaat Jumalan tekoja, joka niin ihmeellinen on töissänsä ihmisten lasten seassa.

Kom hid og se, hvad Gud har gjort i sit Virke en Rædsel for Menneskenes Børn.

Hän muuttaa meren kuivaksi, niin että jalkaisin käydään veden ylitse: siitä me hänessä iloitsemme.

Han forvandlede Hav til Land, de vandrede til Fods over Strømmen; lad os fryde os højlig i ham.

Hän hallitsee voimansa kautta ijankaikkisesti, hänen silmänsä katselevat kansoja: eripuraiset ei pidä voiman korottaa itseänsä, Sela!

Han hersker med Vælde for evigt, på Folkene vogter hans Øjne, ej kan genstridige gøre sig store. - Sela.

Kiittäkäät te pakanat, meidän Jumalaamme: kajahtakaan hänen kiitoksensa ääni kauvas,

I Folkeslag, lov vor Gud, lad lyde hans Lovsangs Toner,

Joka meidän sielumme elättää, eikä salli jalkamme liukastella.

han, som har holdt vor Sjæl i Live og ej lod vor Fod glide ud!

Sillä sinä, Jumala, olet meitä koetellut, ja valanut meitä niinkuin hopia valetaan.

Thi du ransaged os, o Gud, rensede os, som man renser Sølv;

Sinä veit meitä vankeuteen, ja panit kuorman meidän lanteillemme.

i Fængsel bragte du os, lagde Tynge på vore Lænder,

Sinä olet antanut ihmiset meidän päämme päällitse mennä: me olemme tuleen ja veteen tulleet, mutta sinä veit meitä ulos, ja virvoitit.

lod Mennesker skride hen over vort Hoved, vi kom gennem Ild og Vand; men du førte os ud og bragte os Lindring!

Sentähden minä menen polttouhrilla sinun huoneeses, ja maksan sinulle lupaukseni,

Med Brændofre vil jeg gå ind i dit Hus og indfri dig mine Løfter,

Joita minun huuleni lupasivat, ja minun suuni puhunut on tuskassani.

dem, mine Læber fremførte, min Mund udtalte i Nøden.

Lihavat polttouhrit minä teen sinulle oinasten suitsutuksella: minä uhraan sinulle naudat kauristen kanssa, Sela!

Jeg bringer dig Ofre af Fedekvæg sammen med Vædres Offerduft, jeg ofrer Okser tillige med Bukke. - Sela.

Tulkaat, kuulkaat te kaikki, jotka Jumalaa pelkäätte: minä ilmoitan, mitä hän minun sielulleni on tehnyt.

Kom og hør og lad mig fortælle jer alle, som frygter Gud, hvad han har gjort for min Sjæl!

Häntä minä suullani huusin, ja ylistin kielelläni.

Jeg råbte til ham med min Mund og priste ham med min Tunge.

Jos minä jotakin vääryyttä pitäisin sydämessäni, niin ei Herra minua kuulisi.

Havde jeg tænkt på ondt i mit Hjerte, da havde Herren ej hørt;

Sentähden Jumala on minua kuullut, ja ottanut vaarin minun rukoukseni äänestä.

visselig, Gud har hørt, han lytted til min bedende Røst.

Kiitetty olkoon Jumala, joka ei hylkää rukoustani, eikä käännä laupiuttansa pois minusta!

Lovet være Gud, som ikke har afvist min Bøn eller taget sin Miskundhed fra mig!