Psalms 64

Davidin Psalmi, edelläveisaajalle. Kuule, Jumala, ääntäni, minun valituksessani: varjele elämäni vihollisen pelvosta.

(Til sangmesteren. En salme af David.) Hør, o Gud, min røst, når jeg klager, skærm mit Liv mod den rædsomme Fjende;

Peitä minua pahain neuvosta, väärintekiäin metelistä,

skjul mig for Ugerningsmændenes Råd, for Udådsmændenes travle Hob.

Jotka kielensä hiovat niinkuin miekan: he ampuvat myrkyllisillä sanoillansa niinkuin nuolilla;

der hvæsser Tungen som Sværd, lægger giftige Ord på Buen

Että he salaisesti ampuisivat viatointa: he ampuvat häntä äkisti ilman pelvota.

for i Løn at ramme den skyldfri, ramme ham brat og uset.

He vahvistavat itsensä pahoissa juonissansa ja puhuvat, kuinka he paulat virittäisivät, ja sanovat: kuka taitaa ne nähdä?

Ihærdigt lægger de onde Råd, skryder af, at de lægger Snarer siger: "Hvem skulde se os?"

He ajattelevat vääryyttä, ja täyttävät sen minkä he ajatelleet ovat; viekkaat ihmiset ja salakavalat sydämet.

De udtænker onde Gerninger, fuldfører en gennemtænkt Tanke - og Menneskets Indre og Hjerte er dybt.

Mutta Jumala ampuu heitä; äkillinen nuoli on heidän rangaistuksensa.

Da rammer Gud dem med en Pil af Slaget rammes de brat;

Heidän oma kielensä pitää heitä langettaman, että jokainen, joka heidät näkee, pakenee heitä.

han styrter dem for deres Tunges Skyld. Enhver, som ser dem, ryster på Hovedet;

Ja kaikkein ihmisten pitää pelkäämän, ja Jumalan työtä ilmoittaman, ja hänen työnsä ymmärtämän.

alle Mennesker frygter, forkynder, hvad Gud har gjort, og fatter hans Hænders Geming;

Vanhurskaat pitää Herrassa riemuitseman, ja häneen uskaltaman; ja kaikki vaat sydämet kerskatkoon siitä.

de retfærdige glædes i HERREN og lider på ham, de oprigtige af Hjertet jubler til Hobe!