Psalms 63

Davidin Psalmi, kuin hän oli Juudan korvessa. Jumala, sinä olet minun Jumalani! Varhain minä sinua etsin: sinua minun sieluni janoo, minun lihani halaa sinua karkiassa ja kuivassa maassa, joka vedetöin on.

(En salme af David, da han var i Judas ørken.) Gud, du er min Gud, dig søger jeg, efter dig tørster min Sjæl, efter dig længes mit Kød i et tørt, vansmægtende,vandløst Land

Niinkuin minä näin sinun pyhässä, katsellakseni sinun voimaas ja kunniaas;

(således var det, jeg så dig i Helligdommen) for at skue din Vælde og Ære;

Sillä sinun laupiutes on parempi kuin elämä: minun huuleni pitää sinua kiittämän.

thi din Nåde er bedre end Liv, mine Læber skal synge din Pris.

Niin minä tahdon kunnioittaa sinua minun elinaikanani, ja minun käteni nostaa ylös sinun nimees.

Da vil jeg love dig hele mit Liv, opløfte Hænderne i dit Navn,

Niinkuin lihavuudella ja rasvalla pitää minun sieluni ravittaman: ja minun suuni pitää kiittämän iloisilla huulilla.

Som med fede Retter mættes min Sjæl, med jublende Læber priser min Mund dig,

Kuin minä vuoteeseni lasken, niin minä muistan sinua:kuin minä herään, niin minä puhun sinusta.

når jeg kommer dig i Hu på mit Leje, i Nattevagterne tænker på dig;

Sillä sinä olet minun apuni, ja sinun siipeis varjon alla minä kerskaan.

thi du er blevet min Hjælp, og jeg jubler i dine Vingers Skygge.

Minun sieluni riippuu sinussa: sinun oikia kätes minun tukee.

Dig klynger min Sjæl sig til, din højre holder mig fast.

Mutta he etsivät kadottaaksensa minun sieluni: heidän täytyy maan alle mennä.

Forgæves står de mig efter livet, i Jordens Dyb skal de synke,

Heidän pitää miekkaan lankeeman, ketuille osaksi tuleman.

gives i Sværdets Vold og vorde Sjakalers Bytte.

Mutta kuninkaan pitää iloitseman Jumalassa: joka hänen kauttansa vannoo, se kunnioitetaan; sillä valhetteliain suu pitää tukittaman.

Men Kongen glædes i Gud; enhver, der sværger ved ham, skal juble, thi Løgnernes Mund skal lukkes.