Psalms 50

Asaphin Psalmi. Herra, väkevä Jumala, puhuu, ja kutsuu maailman hamasta auringon koitosta niin laskemiseen asti.

(En salme af Asaf.) Gud, Gud HERREN talede og stævnede Jorden hid fra Sol i Opgang til Sol i Bjærge;

Zionista antaa Jumala täydellisen kirkkauden paistaa.

fra Zion, Skønhedens Krone, viste Gud sig i Stråleglans

Meidän Jumalamme tulee, ja ei vaikene: kuluttavainen tuli käy hänen edellänsä, ja hänen ympärillänsä väkevä ilma.

vor Gud komme og tie ikke! - Foran ham gik fortærende Ild, omkring ham rasede Storm;

Hän kutsuu taivaat ylhäältä ja maan, tuomitaksensa kansaansa.

han stævnede Himlen deroppe hid og Jorden for at dømme sit Folk:

Kootkaat minulle minun pyhäni, jotka liitostani enemmän pitävät kuin uhrista.

"Saml mig mine fromme, der sluttede Pagt med mig ved Ofre!"

Ja taivaat pitää hänen vanhurskauttansa ilmoittaman; sillä Jumala on tuomari, Sela!

Og Himlen forkyndte hans Retfærd, at Gud er den, der dømmer. Sela.

Kuule, kansani! minä tahdon puhua, ja sinun seassas, Israel, todistaa: minä Jumala olen sinun Jumalas,

Hør, mit Folk, jeg vil tale, Israel, jeg vil vidne imod dig, Gud, din Gud er jeg!

Uhreistas en minä sinua nuhtele; sillä sinun polttouhris ovat alati minun edessäni.

Jeg laster dig ikke for dine Slagtofre, dine Brændofre har jeg jo stadig for Øje;

En minä ota härkiä sinun huoneestas, enkä kauriita navetastas;

jeg tager ej Tyre fra dit Hus eller Bukke fra dine Stalde;

Sillä kaikki metsän eläimet ovat minun, ja eläimet vuorilla tuhansin.

thi mig tilhører alt Skovens Vildt, Dyrene på de tusinde Bjerge;

Minä tunnen kaikki linnut vuorten päällä, ja metsän pedot ovat minun edessäni.

jeg kender alle Bjergenes Fugle, har rede på Markens Vrimmel.

Jos minä isoon, en minä sitä sano sinulle; sillä maan piiri on minun, ja kaikki mitä siinä on.

Om jeg hungred, jeg sagde det ikke til dig, thi mit er Jorderig og dets Fylde!

Luuletkos minun syövän härjän lihaa? ja kauristen verta juovan?

Mon jeg æder Tyres Kød eller drikker Bukkes Blod?

Uhraa Jumalalle kiitosuhri, ja maksa Ylimmäiselle lupaukses;

Lovsang skal du ofre til Gud og holde den Højeste dine Løfter.

Ja avukses huuda minua hädässäs, niin minä tahdon auttaa sinua, ja sinun pitää kunnioittaman minua.

Og kald på mig på Nødens Dag; jeg vil udfri dig, og du skal ære mig,

Mutta jumalattomalle sanoo Jumala: miksi sinä ilmoitat minun säätyjäni? ja otat minun liittoni suulles?

Men til Den gudløse siger Gud: Hvi regner du op mine Bud og fører min Pagt i Munden,

Ettäs kuritusta vihaat, ja heität minun sanani taakses.

når du dog hader Tugt og kaster mine Ord bag din Ryg?

Koskas varkaan näet, niin sinä juokset hänen kanssansa, ja pidät yhtä huorintekiäin kanssa.

Ser du en Tyv, slår du Følge med ham, med Horkarle bolder du til,

Sinun suus sallit sinä pahaa puhua, ja kieles saattaa petosta matkaan.

slipper Munden løs med ondt, din Tunge bærer på Svig.

Sinä istut ja puhut veljeäs vastaan, äitis poikaa sinä pilkkaat.

Du sidder og skænder din Broder, bagtaler din Moders Søn;

Näitä teet, ja minä olen vaiti; niin sinä luulet, että minä olen sinun kaltaises; mutta minä nuhtelen sinua ja asetan näitä silmäis eteen.

det gør du, og jeg skulde tie, og du skulde tænke, jeg er som du! Revse dig vil jeg og gøre dig det klart.

Ymmärtäkäät siis näitä te, jotka Jumalan unhotatte; etten minä tempaisi joskus pois, ja ei olisi vapahtajaa.

Mærk jer det, I, som glemmer Gud, at jeg ikke skal rive jer redningsløst sønder.

Joka kiitosta uhraa, se ylistää minua, ja siinä on se tie, että minä osoitan hänelle Jumalan autuuden.

Den, der ofrer Taksigelse, ærer mig; den, der agter på Vejen, lader jeg se Guds Frelse.