Psalms 49

Koran lasten Psalmi, edelläveisaajalle. Kuulkaat tätä, kaikki kansat, ottakaat korviinne, kaikki maan asuvaiset,

(Til sangmesteren. Af Koras sønner. En salme.) Hør det, alle Folkeslag, lyt til, al Verdens Folk,

Sekä yhteinen kansa että herrat, niin rikkaat kuin köyhät.

både høj og lav, både rig og fattig!

Minun suuni puhuu viisautta, ja minun sydämeni sanoo ymmärryksen.

Min Mund skal tale Visdom, mit Hjerte udgransker Indsigt;

Minä tahdon kallistaa korvani vertauksiin, ja minun tapaukseni kanteleella soittaa.

jeg bøjer mit Øre til Tankesprog, råder min Gåde til Strengeleg.

Miksi minun pitäis pelkäämän pahoina päivinä, kuin minun sortajani vääryys käy minua ympäri?

Hvorfor skulle jeg frygte i de onde dage, når mine lumske Fjender omringer mig med Brøde,

Jotka luottavat tavaroihinsa, ja suuresti kerskaavat paljosta rikkaudestansa.

de, som stoler på deres gods og bryster sig af deres store rigdom?

Ei velikään taida ketään lunastaa, eikä Jumalalle ketään sovittaa.

Visselig, ingen kan købe sin sjæl fri og give Gud en løsesum

Sillä heidän sielunsa lunastus on ylen kallis, niin että se jää tekemättä ijankaikkisesti,

- Prisen for hans sjæl blev for høj, for evigt måtte han opgive det - så han kunde blive i Live

Vaikka hän vielä kauvankin eläis ja ei näkisi hautaa.

og aldrig få Graven at se;

Sillä hänen täytyy nähdä, että viisasten pitää kuoleman, niin myös tyhmän ja taitamattoman pitää hukkuman, ja pitää vieraille tavaransa jättämän.

nej, han skal se den; Vismænd dør, både Dåre og Tåbe går bort. Deres Gods må de afstå til andre,

Heidän sydämensä ajatus on, että heidän huoneensa pitää ijankaikkisesti pysymän, ja heidän majansa suvusta sukuun, ja heidän nimensä kuuluisaksi tulemaan maan päällä.

deres Grav er deres Hjem for evigt, deres Bolig Slægt efter Slægt, om Godser end fik deres Navn.

Mutta ei ihminen taida pysyä kunniassa, vaan verrataan eläimiin, jotka hukkuvat.

Trods Herlighed bliver Mennesket ikke, han er som Dyrene, der forgår.

Tämä heidän tiensä on sula hulluus; kuitenkin, heidän jälkeentulevaisensa sitä suullansa kiittävät, Sela!

Så går det dem, der tror sig trygge, så ender det for dem, deres Tale behager. - Sela.

He makaavat helvetissä niinkuin lampaat, kuolema heitä kalvaa; mutta hurskasten pitää varhain heitä hallitseman, ja heidän öykkäyksensä pitää hukkuman, ja heidän täytyy jäädä helvettiin.

I Dødsriget drives de ned som Får, deres Hyrde skal Døden være; de oprigtige træder på dem ved Gry, deres Skikkelse går Opløsning i Møde, Dødsriget er deres Bolig.

Kuitenkin vapahtaa Jumala minun sieluni helvetin vallasta; sillä hän korjasi minun, Sela!

Men Gud udløser min Sjæl af Dødsrigets Hånd, thi han tager mig til sig. - Sela.

Älä sitä tottele, koska joku rikastuu, eli jos hänen huoneensa kunnia suureksi tulee.

Frygt ej, når en Mand bliver rig, når hans Huses Herlighed øges;

Sillä kuin hän kuolee, niin ei hän mitään myötänsä vie, eikä hänen kunniansa mene alas hänen kanssansa.

thi intet tager han med i Døden, hans Herlighed følger ham ikke.

Sillä hän kiittää sieluansa elämästänsä: ja he ylistävät sinua, jos sinä itselles hyvää teet.

Priser han end i Live sig selv: "De lover dig for din Lykke!"

Niin he menevät isäinsä perästä, ja ei saa nähdä ikänä valkeutta.

han vandrer til sine Fædres Slægt, der aldrig får Lyset at skue.

Koska ihminen on kunniassa, ja ei ole ymmärrystä, niin hän on verrattu eläimiin, jotka hukkuvat.

Den, som lever i Herlighed, men uden Forstand, han er som Dyrene, der forgår.