Psalms 46

Koran lasten veisu nuoruudesta, edelläveisaajalle. Jumala on meidän turvamme ja väkevyytemme, joka on sangen sovelias apu tuskissa.

(Til sangmesteren. Af Koras sønner. Al-alamot. En sang.) Gud er vor Tilflugt og Styrke, en Hjælp i Angster, prøvet til fulde

Sentähden emme pelkää, jos vielä maailma hukkuis, ja vuoret keskelle merta vajoisivat,

Derfor frygter vi ikke, om Jorden end bølger og Bjergene styrter i Havenes Skød,

Vaikka vielä meri pauhais ja lainehtis, niin että siitä pauhinasta mäet kukistuisivat, Sela!

om end deres Vande bruser og syder og Bjergene skælver ved deres Vælde. - Sela.

Kuitenkin on Jumalan kaupunki ihana virtoinensa, jossa Korkeimman pyhät asumiset ovat.

En Flod og dens Bække glæder Guds Stad, den Højeste har helliget sin Bolig;

Jumala on hänen keskellänsä, sentähden se kyllä pysyy: Jumala auttaa häntä varhain.

i den er Gud, den rokkes ikke, Gud bringer den Hjælp, når Morgen gryr.

Pakanain pitää hämmästymän ja valtakunnat lankeeman; ja maa hukkuu, kuin hän äänensä antaa.

Folkene larmed, Rigerne vakled, han løfted Røsten, så Jorden skjalv,

Herra Zebaot on meidän kanssamme, Jakobin Jumala on meidän tukemme, Sela!

Hærskarers HERRE er med os, Jakobs Gud er vor faste Borg. - Sela.

Tulkaat ja katsokaat Herran tekoja, joka maan päällä senkaltaiset hävitykset tekee,

Kom hid og se på HERRENs Værk, han har udført frygtelige Ting på Jord.

Joka hallitsee sodat kaikessa maailmassa, joka joutsen särkee ja rikkoo keihään, ja rattaat tulessa polttaa.

Han gør Ende på Krig til Jordens Grænser, han splintrer Buen, sønderbryder Spydene, Skjoldene tænder han i Brand.

Lakatkaat ja tietäkäät, että minä olen Jumala: minä olen voittava kunnian pakanain seassa ja minä ylennetään maan päällä.

Hold inde og kend, at jeg er Gud, ophøjet blandt Folkene, ophøjet på Jorden!

Herra Zebaot on meidän kanssamme: Jakobin Jumala on meidän tukemme, Sela!

Hærskarers HERRE er med os, Jakobs Gud er vor faste Borg. - Sela.