Psalms 38

Davidin Psalmi muistoksi. Herra, älä rankaise minua vihassas, ja älä kurita minua hirmuisuudessas!

(En salme af David. Lehazkir.) HERRE, revs mig ej i din vrede, tugt mig ej i din Harme!

Sillä sinun nuoles ovat minuun kiinnitetyt, ja sinun kätes painaa minua.

Thi dine pile sidder i mig, din Hånd har lagt sig på mig.

Ei ole terveys minun ruumiissani, sinun uhkauksestas: ja ei ole rauhaa minun luissani, minun synteini tähden.

Intet er karskt på min Krop for din Vredes Skyld, intet uskadt i mine Ledemod for mine Synders Skyld;

Sillä minun syntini käyvät pääni ylitse; niinkuin raskas kuorma ovat he ylen raskaaksi tulleet.

thi over mit Hoved skyller min Brøde som en tyngende Byrde, for tung for mig.

Minun haavani haisevat ja mätänevät minun hulluuteni tähden.

Mine Sår både stinker og rådner, for min Dårskabs Skyld går jeg bøjet;

Minä käyn kymärässä ja kumarruksissa: yli päivää minä käyn murheissani.

jeg er såre nedtrykt, sorgfuld vandrer jeg Dagen lang.

Sillä minun kupeeni peräti kuivettuvat, ja ei ole mitään tervettä minun ruumiissani.

Thi Lænderne er fulde af Brand, intet er karskt på min Krop,

Minä olen ylen paljon runneltu ja lyöty rikki: minä myrisen minun sydämeni kivusta.

jeg er lammet og fuldkommen knust, jeg skriger i Hjertets Vånde.

Herra, sinun edessäs on kaikki minun haluni, ja minun huokaukseni ei ole sinulta salattu.

HERRE, du kender al min Attrå, mit Suk er ej skjult for dig;

Minun sydämeni värisee, minun voimani on minusta luopunut, ja minun silmäini valkeus ei ole minun tykönäni.

mit Hjerte banker, min Kraft har svigtet, selv mit Øje har mistet sin Glans.

Minun ystäväni ja lähimmäiseni ovat kohdastansa minua vastaan, ja minun omaiseni seisovat kaukana.

For min Plages Skyld flyr mig Ven og Frænde, mine Nærmeste holder sig fjert;

Jotka minun sieluani etsivät, ne virittelevät paulat minun eteeni, ja jotka minulle pahaa suovat, ne puhuvat sulaa pahuutta, ja petosta joka päivä ajattelevat.

de, der vil mig til Livs, sætter Snarer, og de, der vil mig ondt, lægger Råd om Fordærv, de tænker Dagen igennem på Svig.

Mutta minun täytyy olla niinkuin kuuron, ja ei mitään kuuleman, ja niinkuin mykän, joka ei avaja suutansa,

Men jeg er som en døv, der intet hører, som en stum, der ej åbner sin Mund,

Ja minun täytyy olla niinkuin se, joka ei mitään kuule, ja jonka suussa ei ole vastausta.

som en Mand, der ikke kan høre, i hvis Mund der ikke er Svar.

Mutta minä odotan sinua, Herra; sinä, Herra, minun Jumalani, kuultelet minua.

Thi til dig står mit Håb, o HERRE, du vil bønhøre, Herre min Gud,

Sillä minä ajattelen, ettei heidän suinkaan pidä minusta iloitseman: jos minun jalkani kompastuis, niin he kerskaisivat sangen paljon minusta.

når jeg siger: "Lad dem ikke glæde sig over mig, hovmode sig over min vaklende Fod!"

Sillä minä olen tehty kärsimään, ja minun kipuni on alati minun edessäni.

Thi jeg står allerede for Fald, mine Smerter minder mig stadig;

Sillä minä julistan pahan tekoni, ja murehdin syntini tähden.

thi jeg må bekende min Skyld må sørge over min Synd.

Mutta minun viholliseni elävät ja ovat väkevät: ne ovat suuret, jotka minua syyttömästi vihaavat.

Mange er de, der med Urette er mine Fjender, talrige de, der hader mig uden Grund,

Ja ne, jotka minulle maksavat pahalla hyvän, asettavat heitänsä minua vastaan, että minä hyvää noudatan.

som lønner mig godt med ondt, som står mig imod, fordi jeg søger det gode.

Älä hylkää minua, Herra: minun Jumalani, älä ole kaukana minusta!

HERRE, forlad mig ikke, min Gud, hold dig ikke borte fra mig,

Riennä minua auttamaan, Herra, minun autuuteni!

il mig til Hjælp, o Herre, min Frelse!