Psalms 37

Davidin Psalmi. Älä vihastu pahain tähden, ja älä kadehdi pahantekiöitä.

(Af David.) Græm dig ikke over Ugerningsmænd, misund ikke dem, der gør Uret!

Sillä niinkuin heinä he pian hakataan pois, ja lakastuvat niinkuin vihoittava ruoho.

Thi hastigt svides de af som Græsset, visner som det friske Grønne.

Toivo Herraan ja tee hyvää: asu maassa ja elätä itses vakuudella.

Stol på HERREN og gør det gode, bo i Landet og læg Vind på Troskab,

Iloitse Herrassa, ja hän antaa sinulle, mitä sinun sydämes halajaa.

da skal du have din Fryd i HERREN, og han skal give dig, hvad dit Hjerte attrår.

Anna ties Herran haltuun, ja toivo hänen päällensä; kyllä hän sen tekee.

Vælt din Vej på HERREN, stol på ham, så griber han ind

Ja hän tuo edes vanhurskautes niinkuin valkeuden, ja oikeutes niinkuin puolipäivän.

og fører din Retfærdighed frem som Lyset, din Ret som den klare Dag.

Tyydy Herraan, ja odota häntä: älä kiivoittele sitä, jonka tie menestyy ja sitä ihmistä, joka vääryyttä tekee.

Vær stille for HERREN og bi på ham, græm dig ej over den, der har Held, over den, der farer med Rænker.

Lakkaa vihasta ja hylkää tuimuus: älä niin vihastu, ettäs itsekin pahaa teet.

Tæm din Harme, lad Vreden fare, græm dig ikke, det volder kun Harm.

Sillä pahat hävitetään; mutta Herraa odottavaiset perivät maan.

Thi Ugerningsmænd skal ryddes ud, men de, der bier på HERREN, skal arve Landet.

Vielä vähä hetki on, niin ei jumalatoin olekaan; ja kuin sinä katsot hänen siaansa, niin hän on poissa.

En liden Stund, og den gudløse er ikke mere; ser du hen til hans Sted, så er han der ikke.

Mutta siviät perivät maan, ja iloitsevat suuressa rauhassa.

Men de sagtmodige skal arve Landet, de fryder sig ved megen Fred.

Jumalatoin uhkaa vanhurskasta, ja kiristelee hampaitansa hänen päällensä.

Den gudløse vil den retfærdige ilde og skærer Tænder imod ham;

Mutta Herra nauraa häntä; sillä hän näkee hänen päivänsä joutuvan.

men Herren, han ler ad ham, thi han ser hans Time komme.

Jumalattomat vetävät miekkansa ja jännittävät joutsensa, kukistaaksensa raadollista ja köyhää, ja teurastaaksensa hurskaita heidän teissänsä.

De gudløse drager Sværdet og spænder Buen for at fælde arm og fattig, for at nedslagte dem, der vandrer ret;

Mutta heidän miekkansa pitää käymän heidän sydämeensä; ja heidän joutsensa pitää särkymän.

men Sværdet rammer dem selv i Hjertet, og Buerne brydes sønder og sammen.

Se vähä, mikä vanhurskaalla on, on parempi kuin monen jumalattoman suuret tavarat.

Det lidt, en retfærdig har, er bedre end mange gudløses Rigdom;

Sillä jumalattoman käsivarsi pitää rikottaman; mutta Herra vahvistaa vanhurskaat.

thi de gudløses Arme skal brydes, men HERREN støtter de retfærdige;

Herra tietää hurskasten päivät, ja heidän perimisensä pysyy ijankaikkisesti.

HERREN kender de uskyldiges Dage, deres Arvelod bliver evindelig;

Ei he tule häpiään pahalla ajalla; ja nälkävuosina pitää heillä kyllä oleman.

de beskæmmes ikke i onde Tider, de mættes i Hungerens Dage.

Sillä jumalattomat hukkuvat, ja Herran viholliset, ehkä he olisivat niinkuin ihana niitty, niin heidän pitää kuitenkin niinkuin savu katooman.

Thi de gudløse går til Grunde, som Engenes Pragt er HERRENs Fjender, de svinder, de svinder som Røg.

Jumalatoin ottaa lainan ja ei maksa; mutta hurskas on laupias ja runsas.

Den gudløse låner og bliver i Gælden, den retfærdige ynkes og giver;

Sillä hänen siunattunsa perivät maan; mutta hänen kirottunsa pitää hävitettämän.

de, han velsigner, skal arve Landet, de, han forbander, udryddes.

Herralta senkaltaisen miehen vaellus hallitaan; ja hänen tiensä kelpaa hänelle.

Af HERREN stadfæstes Mandens Skridt, når han har Behag i hans Vej;

Jos hän lankee, niin ei häntä hyljätä; sillä Herra tukee hänen kätensä.

om end han snubler, falder han ikke, thi HERREN støtter hans Hånd.

Minä olin nuori, ja vanhennuin, ja en ikänä nähnyt vanhurskasta hyljätyksi, enkä hänen siemenensä kerjäävän leipää.

Ung har jeg været, og nu er jeg gammel, men aldrig så jeg en retfærdig forladt eller hans Afkom tigge sit Brød;

Hän on aina laupias, ja lainaa mielellänsä; ja hänen siemenensä on siunattu.

han ynkes altid og låner ud, og hans Afkom er til Velsignelse.

Vältä pahaa, ja tee hyvää, ja pysy ijankaikkisesti.

Vig fra ondt og øv godt, så bliver du boende evindelig;

Sillä Herra rakastaa oikeutta, ja ei hylkää pyhiänsä: ne kätketään ijankaikkisesti; mutta jumalattomain siemen pitää hävitettämän.

thi HERREN elsker Ret og svigter ej sine fromme. De onde udslettes for evigt, de gudløses Afkom udryddes;

Hurskaat perivät maan, ja asuvat siinä ijankaikkisesti.

de retfærdige arver Landet og skal bo der til evig Tid.

Vanhurskaan suu puhuu viisautta, ja hänen kielensä opettaa oikeutta.

Den retfærdiges Mund taler Visdom; hans Tunge siger, hvad ret er;

Hänen Jumalansa laki on hänen sydämessänsä; ja ei hänen askeleensa livisty.

sin Guds Lov har han i Hjertet, ikke vakler hans Skridt.

Jumalatoin väijyy vanhurskasta, ja etsii häntä tappaaksensa;

Den gudløse lurer på den retfærdige og står ham efter Livet,

Mutta ei Herra jätä häntä hänen käsiinsä, ja ei tuomitse häntä, koska hän tuomitaan.

men, HERREN giver ham ej i hans Hånd og lader ham ikke dømmes for Retten.

Odota Herraa, ja kätke hänen tiensä, niin hän sinun korottaa, ettäs perit maan: ja sinä saat nähdä jumalattomat hävitettävän.

Bi på HERREN og bliv på hans Vej, så skal han ophøje dig til at arve Landet; du skal skue de gudløses Undergang.

Minä näin jumalattoman, sangen jalon ja valtiaan, joka levitti itsensä, ja vihotti niinkuin viheriäinen laakeripuu.

Jeg har set en gudløs trodse, bryste sig som en Libanons Ceder

Ja hän meni pois, ja katso ei hän enää ollut; ja minä kysyin häntä, ja ei häntä mistään löydetty.

men se, da jeg gik der forbi, var han borte; da jeg søgte ham, fandtes han ikke.

Ole viatoin, ja pidä sinus oikein; sillä senkaltaiset viimein menestyvät;

Vogt på Uskyld, læg Vind på Oprigtighed, thi Fredens Mand har en Fremtid;

Mutta väärät pitää ynnä hukkuman, ja jumalattomat pitää viimein hävitettämän.

men Overtræderne udryddes til Hobe, de gudløses Fremtid går tabt.

Mutta Herra auttaa vanhurskaita: hän on heidän väkevyytensä tuskan ajalla.

De retfærdiges Frelse kommer fra HERREN, deres Tilflugt i Nødens Stund;

Ja Herra auttaa heitä ja päästää heitä: hän pelastaa heitä jumalattomista ja vapahtaa heitä; sillä he uskalsivat häneen.

HERREN hjælper og frier dem, fra de gudløse frier og frelser han dem; thi hos ham har de søgt deres Tilflugt.