Psalms 26

Davidin Psalmi. Tuomitse minua, Herra; sillä minä olen vakuudessani vaeltanut: ja minä toivon Herraan, sentähden en minä livistele.

(Af David.) Skaf mig ret, o HERRE, thi jeg vandrer i Uskyld, stoler på HERREN uden at vakle.

Koettele minua, Herra, ja kiusaa minua: puhdista minun munaskuuni ja sydämeni.

Ransag mig, HERRE, og prøv mig, gransk mine Nyrer og mit Hjerte;

Sillä sinun hyvyytes on silmäini edessä, ja minä vaellan sinun totuudessas.

thi din Miskundhed står mig for Øje, jeg vandrer i din Sandhed.

En minä istu turhain ihmisten seassa, enkä seuraa petollisia.

Jeg tager ej Sæde blandt Løgnere, blandt falske kommer jeg ikke.

Minä vihaan pahain seurakuntaa, enkä istu jumalattomain tykönä.

Jeg hader de ondes Forsamling, hos gudløse sidder jeg ej.

Minä pesen käteni viattomuudessa, ja oleskelen, Herra, alttaris tykönä,

Jeg tvætter mine Hænder i Renhed, at jeg kan vandre omkring dit Alter, HERRE,

Kussa kiitossanan ääni kuullaan, ja kaikki sinun ihmees saarnataan.

for at istemme Takkesang, fortælle om alle dine Undere.

Herra, minä rakastin sinun huonees asuinsiaa ja sitä siaa, jossa sinun kunnias asuu.

HERRE, jeg elsker dit Hus, det Sted, hvor din Herlighed bor.

Älä tempaa minun sieluani pois syntisten kanssa ja henkeäni verikoirain kanssa,

Bortriv ikke min Sjæl med Syndere, mit Liv med blodstænkte Mænd,

Jotka pahanjuoniset ovat ja mielellänsä lahjoja ottavat.

i hvis Hænder er Skændselsdåd, hvis højre er fuld af Bestikkelse.

Mutta minä vaellan viattomuudessani: vapahda minua ja ole minulle armollinen!

Jeg har jo vandret i Uskyld, forløs mig og vær mig nådig!

Minun jalkani käy oikiasti: minä kiitän Herraa seurakunnissa.

Min Fod står på den jævne Grund, i Forsamlinger vil jeg love HERREN.