Psalms 18

Edelläveisaajalle, Davidin Herran palvelian Psalmi, joka Herralle nämät veisun sanat puhui sinä päivänä, jona Herra hänen vapahti kaikkein vihollistensa käsistä ja Saulin käsistä. Ja hän sanoi: minä rakastan sydämestäni sinua, Herra, minun voimani.

(Til sangmesteren. Af HERRENS tjener David, som sang HERREN denne sang, dengang HERREN havde frelst ham af alle hans fjenders og af Sauls hånd. Han sang:) HERRE, jeg har dig hjerteligt kær, min Styrke!

Herra, minun kallioni, minun linnani ja minun vapahtajani; minun Jumalani on minun vahani, johon minä turvaan: minun kilpeni, ja minun autuuteni sarvi, ja minun varjelukseni.

HERRE, min Klippe, min Borg. min Befrier, min Gud, mit Bjerg, hvortil jeg tyr, mit Skjold, mit Frelseshorn, mit Værn!

Minä kiitän ja avukseni huudan Herraa, niin minä vapahdetaan vihollisistani.

Jeg påkalder HERREN, den Højlovede, og frelses fra mine Fjender.

Sillä kuoleman siteet olivat käärineet minun ympäri, ja Belialin ojat peljättivät minun.

Dødens Reb omsluttede mig, Ødelæggelsens Strømme forfærdede mig,

Helvetin siteet kietoivat minun: kuoleman paulat ennättivät minun.

Dødsrigets Reb omspændte mig, Dødens Snarer faldt over mig;

Ahdistuksessani minä avukseni huudan Herraa, ja minun Jumalani tykö minä huudan: niin hän kuulee ääneni templistänsä, ja minun huutoni hänen edessänsä tulee hänen korviinsa.

i min Vånde påkaldte jeg HERREN og råbte til min Gud. Han hørte min Røst fra sin Helligdom, mit Råb fandt ind til hans Ører!

Maa liikkui ja vapisi, ja vuorten perustukset liikkuivat: he värisivät, koska hän vihastui.

Da rystede Jorden og skjalv, Bjergenes Grundvolde bæved og rysted, thi hans Vrede blussede op.

Savu suitsi hänen sieraimistansa ja kuluttava tuli hänen suustansa, niin että hiilet siitä syttyivät.

Røg for ud af hans Næse, fortærende Ild af hans Mund, Gløder gnistrede fra ham.

Hän notkisti taivaat ja astui alas, ja synkiä pimeys oli hänen jalkainsa alla.

Han sænkede Himlen, steg ned med Skymulm under sine Fødder;

Hän astui Kerubimin päälle ja lensi, ja hän lensi tuulen sulkain päällä.

båret af Keruber fløj han, svæved på Vindens Vinger;

Hän pani pimeyden majansa ympärille, ja mustat paksut pilvet, jossa hän lymyssä oli.

han omgav sig med Mulm som en Bolig, mørke Vandmasser, vandfyldte Skyer.

Kirkkaudesta hänen edessänsä hajosivat pilvet rakeilla ja leimauksilla.

Fra Glansen foran ham for der Hagl og Ildgløder gennem hans Skyer.

Ja Herra jylisti taivaissa, Ylimmäinen antoi pauhinansa, rakeilla ja leimauksilla.

HERREN tordnede fra Himlen, den Højeste lod høre sin Røst, Hagl og Ildgløder.

Hän ampui nuolensa ja hajoitti heitä: hän iski kovat leimaukset, ja peljätti heitä,

Han udslyngede Pile, adsplittede dem, Lyn i Mængde og skræmmede dem.

Ja niin ilmestyivät vetten kuljut, ja maan perustukset ilmaantuivat, Herra, sinun kovasta nuhtelemisestas ja sinun sieraimies hengen puhalluksesta.

Vandenes Bund kom til Syne, Jordens Grundvolde blottedes ved din Trusel, HERRE, for din Vredes Pust.

Hän lähetti korkeudesta ja otti minun, ja veti minun ulos suurista vesistä.

Han udrakte Hånden fra det høje og greb mig, drog mig op af de vældige Vande,

Hän vapahti minun voimallisista vihollisistani, jotka minua väkevämmät olivat.

frelste mig fra mine mægtige Fjender, fra mine Avindsmænd; de var mig for stærke.

Ne ennättivät minun tuskapäivänäni; mutta Herra tuli minun turvakseni.

På min Ulykkes Dag faldt de over mig, men HERREN blev mig til Værn.

Ja hän vei minun lakialle: hän tempasi minun ulos; sillä hän mielistyi minuun.

Han førte mig ud i åbent Land, han frelste mig, thi han havde Behag i mig.

Herra maksoi minulle minun vanhurskauteni jälkeen: hän antoi minulle kätteni puhtauden jälkeen.

HERREN gengældte mig efter min Retfærd, lønned mig efter mine Hænders Uskyld;

Sillä minä pidän Herran tiet, ja en ole Jumalaani vastaan.

thi jeg holdt mig til HERRENs Veje, svigted i Gudløshed ikke min Gud

Sillä kaikki hänen oikeutensa ovat silmäini edessä, ja hänen käskyjänsä en minä tyköäni hylkää.

hans Bud stod mig alle for Øje, hans Lov skød jeg ikke fra mig.

Vaan olen vakaa hänen edessänsä ja vältän vääryyttä.

Ustraffelig var jeg for ham og vogtede mig for Brøde.

Sentähden Herra kostaa minulle vanhurskauteni perästä, kätteni puhtauden jälkeen, silmäinsä edessä.

HERREN lønned mig efter min Retfærd, mine Hænders Uskyld, som stod ham for Øje!

Pyhäin kanssa sinä pyhä olet, ja toimellisten kanssa toimellinen.

Du viser dig from mod den fromme, retsindig mod den retsindige,

Puhdasten kanssa sinä puhdas olet, ja nurjain kanssa sinä nurja olet.

du viser dig ren mod den rene og vrang mod den svigefulde.

Sillä sinä vapahdat ahdistetun kansan, ja korkiat silmät sinä alennat.

De arme giver du Frelse, hovmodiges Øjne Skam!

Sillä minun kynttiläni sinä valaiset; Herra minun Jumalani valaisee minun pimeyteni.

Ja, min Lampe lader du lyse, HERRE, min Gud opklarer mit Mørke.

Sillä sinun kauttas minä sotaväen murran, ja minun Jumalassani karkaan muurin ylitse.

Thi ved din Hjælp søndrer jeg Mure, ved min Guds Hjælp springer jeg over Volde.

Jumalan tie on täydellinen. Herran puheet tulella koetellut: hän on kaikkein kilpi, jotka häneen uskaltavat.

Fuldkommen er Guds Vej, lutret er HERRENs Ord. Han er et Skjold for alle, der sætter deres Lid til ham.

Sillä kuka on Jumala, paitsi Herraa? ja kuka on kallio, paitsi Jumalaamme?

Ja, hvem er Gud uden HERREN, hvem er en Klippe uden vor Gud,

Jumala vyöttää minun voimalla, ja panee minun tieni viattomaksi.

den Gud, der omgjorded mig med Kraft, jævnede Vejen for mig,

Hän tekee jalkani niinkuin peurain jalat, ja asettaa minun korkeudelle.

gjorde mine Fødder som Hindens og gav mig Fodfæste på Højene,

Hän opettaa käteni sotimaan, ja käsivarteni vaskijoutsea vetämään.

oplærte min Hånd til Krig, så mine Arme spændte Kobberbuen!

Ja sinä annoit minulle autuutes kilven, ja sinun oikia kätes vahvistaa minun: ja koskas minun alennat, niin sinä teet minun suureksi.

Du gav mig din Frelses Skjold, din højre støttede mig, din Nedladelse gjorde mig stor;

Sinä levitit minun askeleeni minun allani, ettei minun kantapääni livistyneet.

du skaffede Plads for mine Skridt, mine Ankler vaklede ikke.

Minä ajan vihollisiani takaa ja käsitän heitä, ja en palaja, ennenkuin minä heidät hukutan.

Jeg jog mine Fjender, indhentede dem, vendte først om, da de var gjort til intet,

Minä runtelen heitä, ettei he taida nousta: heidän täytyy kaatua jalkaini alla.

slog dem ned, så de ej kunde rejse sig, men lå faldne under min Fod.

Sinä valmistat minun voimalla sotaan: sinä taivutat minun alleni ne, jotka nousevat minua vastaan.

Du omgjorded mig med Kraft til Kampen, mine Modstandere tvang du i Knæ for mig;

Sinä annat minulle viholliseni kaulan, ja minä kadotan vainoojani.

du slog mine Fjender på Flugt, mine Avindsmænd rydded jeg af Vejen.

He huutavat, vaan ei ole auttajaa: Herran tykö, mutta ei hän vastaa heitä.

De råbte, men ingen hjalp, til HERREN, han svared dem ikke.

Minä survon heitä niinkuin maan tomun tuulen edessä, ja heitän pois niinkuin loan kaduilta.

Jeg knuste dem som Støv for Vinden, fejed dem bort som Gadeskarn.

Sinä pelastat minua riitaisesta kansasta: sinä asetat minun pakanain pääksi; se kansa, jota en minä tuntenut, palvelee minua.

Du friede mig af Folkekampe, du satte mig til Folkeslags Høvding; nu tjener mig ukendte Folk;

Se kuultelee minua kuuliaisilla korvilla: muukalaiset lapset kieltävät minun.

hører de om mig, lyder de mig, Udlandets Sønner kryber for mig;

Muukalaiset lapset vaipuvat ja vapisevat siteissänsä.

Udlandets Sønner vansmægter, slæber sig frem af deres Skjul.

Herra elää, ja kiitetty olkoon minun kallioni, ja minun autuuteni Jumala olkoon ylistetty!

HERREN lever, højlovet min Klippe, ophøjet være min Frelses Gud,

Jumala, joka minulle koston antaa, ja vaatii kansat minun alleni;

den Gud, som giver mig Hævn, tvinger Folkeslag under min Fod

Joka minua auttaa vihollisistani: sinä korotat myös minun niistä, jotka karkaavat minua vastaan: sinä pelastat minua väkivaltaisesta miehestä.

og frier mig fra mine vrede Fjender! Du ophøjer mig over mine Modstandere, fra Voldsmænd frelser du mig.

Sentähden minä kiitän sinua, Herra, pakanain seassa, ja veisaan nimelles kiitoksen,

HERRE, derfor priser jeg dig blandt Folkene og lovsynger dit Navn,

Joka suuren autuuden kuninkaallensa osoittaa, ja tekee hyvästi voidellullensa, Davidille, ja hänen siemenellensä ijankaikkisesti.

du, som kraftig hjælper din Konge og viser din Salvede Miskundhed, David og hans Æt evindelig.