Psalms 17

Davidin rukous. Kuule, Herra, oikeutta, havaitse minun huutoni, ota vaari minun rukouksestani, joka ei viekkaasta suusta lähde.

(En bøn af David.) HERRE, hør en retfærdig Sag, lyt til min Klage lån Øre til Bøn fra svigløse Læber!

Puhu sinä minun asiassani, ja sinun silmäs katsokaan oikeutta.

Fra dig skal min Ret udgå, thi hvad ret er, ser dine Øjne.

Sinä koettelet minun sydämeni, ja etsiskelet sitä yöllä, ja tutkit minua, ja et mitään löydä; minä olen aikonut, ettei minun suuni missäkään riko.

Prøv mit Hjerte, se efter om Natten, ransag mig, du finder ej Svig hos mig.

Minä varjelen minuni sinun huultes sanoissa, ihmisten töistä, murhaajan tiellä.

Ej synded min Mund, hvad end Mennesker gjorde; ved dine Læbers Ord vogted jeg mig for Voldsmænds Veje;

Hallitse minun käyntöni poluillas, ettei minun askeleeni liukahtaisi.

mine Skridt har holdt dine Spor, jeg vaklede ej på min Gang.

Minä huudan sinua, ettäs, Jumala, minua kuulisit: kallista korvas minun puoleeni, kuule minun puheeni.

Jeg råber til dig, thi du svarer mig, Gud, bøj Øret til mig, hør på mit Ord!

Osoita ihmeellinen hyvyytes, sinä niiden vapahtaja, jotka sinuun uskaltavat, niitä vastaan, jotka sinun oikiaa kättäs vastaan ovat.

Vis, dig underfuldt nådig, du Frelser for dem, der tyr til din højre for Fjender!

Varjele minua niinkuin silmäterää: suojele minua siipeis varjon alla.

Vogt mig som Øjestenen, skjul mig i dine Vingers Skygge

Jumalattomista, jotka minua hävittävät, vihollisistani, jotka minun sieluuni piirittävät.

for gudløse, der øver Vold imod mig, glubske Fjender, som omringer mig;

Heidän lihavansa yhtä pitävät: he puhuvat suullansa ylpiästi.

de har lukket deres Hjerte med Fedt, deres Mund fører Hovmodstale.

Kuhunka me menemme, niin he meitä piirittävät: siihen he silmänsä tarkoittavat meitä kukistaaksensa maahan,

De omringer os, overalt hvor vi går, de sigter på at slå os til Jorden.

Niinkuin jalopeura saalista himoitsee, niinkuin nuori jalopeura, joka luolasta väijyy.

De er som den rovgridske Løve, den unge Løve, der ligger på Lur.

Nouse, Herra, ennätä hänen kasvonsa, ja polje häntä; vapahda minun sieluni miekallas jumalattomista,

Rejs dig, HERRE, træd ham i Møde, kast ham til Jorden, fri med dit Sværd min Sjæl fra den gudløses Vold,

Sinun kädelläs ihmisistä, Herra, tämän maailman ihmisistä, joiden osa on tässä elämässä, ja joiden vatsan sinä täytät tavarallas: heidän lapsensa ravitaan, ja he jättävät tähteensä lapsukaisillensa.

fra Mændene, HERRE, med din Hånd, fra dødelige Mænd - lad dem få deres Del i levende Live! Fyld deres Bug med dit Forråd af Vrede, lad Børnene mættes dermed og efterlade deres Børn, hvad de levner!

Mutta minä saan nähdä sinun kasvos vanhurskaudessa: minä ravitaan herättyäni sinun kuvas jälkeen.

Men jeg skal i Retfærd skue dit Åsyn, mættes ved din Skikkelse, når jeg vågner.