Psalms 144

Davidin Psalmi. Kiitetty olkoon Herra, minun turvani, joka käteni opettaa sotimaan, ja sormeni tappelemaan,

(Af David.) Lovet være HERREN, min Klippe, som oplærer mine hænder til Strid mine Fingre til Krig,

Minun laupiuteni ja minun linnani, minun varjelukseni ja minun vapahtajani, minun kilpeni, johon minä uskallan, joka minun kansani minun alleni vaatii.

min Miskundhed og min Fæstning, min Klippeborg, min Frelser, mit Skjold og den, jeg lider på, som underlægger mig Folkeslag!

Herra, mikä on ihminen, ettäs häntä korjaat? eli ihmisen poika, ettäs hänestä otat vaarin?

HERRE, hvad er et Menneske, at du kendes ved det, et Menneskebarn, at du agter på ham?

On sittekin ihminen tyhjän verta: hänen aikansa katoo niinkuin varjo.

Mennesket er som et Åndepust, dets Dage som svindende Skygge.

Herra, kallista sinun taivaas, ja astu alas: rupee vuoriin, että he suitsisivat.

HERRE, sænk din Himmel, stig ned og rør ved Bjergene, så at de ryger;

Anna leimaukset iskeä, ja hajoita heitä: ammu nuolias ja kauhistuta heitä.

slyng Lynene ud og adsplit Fjenderne, send dine Pile og indjag dem Rædsel;

Lähetä kätes ylhäältä, ja kirvota minua, ja pelasta minua suurista vesistä ja muukalaisten lasten käsistä,

udræk din Hånd fra det høje, fri og frels mig fra store Vande,

Joiden suu puhuu valhetta, ja heidän oikia kätensä on petollinen oikia käsi.

fra fremmedes Hånd, de, hvis Mund taler Løgn, hvis højre er Løgnehånd.

Jumala, minä veisaan sinulle uuden virren: minä soitan sinulle kymmenkielisellä psaltarilla,

Gud, jeg vil synge dig en ny Sang, lege for dig på tistrenget Harpe,

Sinä joka kuninkaille voiton annat, ja palvelias Davidin vapahdat murhamiekasta.

du, som giver Konger Sejr og udfrier David, din Tjener.

Päästä myös minua ja pelasta minua muukalaisten kädestä, joiden suu puhuu valhetta, ja heidän oikia kätensä on petollinen oikia käsi,

Fri mig fra det onde Sværd, frels mig fra fremmedes Hånd, de, hvis Mund taler Løgn, hvis højre er Løgnehånd.

Että meidän pojat kasvaisivat nuoruudessansa niinkuin vesat, ja meidän tyttäret, niinkuin templin kaunistetut seinät.

I Ungdommen er vore Sønner som højvoksne Planter, vore Døtre er som Søjler, udhugget i Tempelstil;

Meidän aittamme olkoon täynnä, jotka runsaat elatukset antaisivat toinen toisensa perästä, että meidän lampaamme poikisivat tuhannen, ja sata tuhatta, kylissämme;

vore Forrådskamre er fulde, de yder Forråd på, Forråd, vore Hjorde føder Tusinder, Titusinder på vore Marker,

Että härkämme olisivat vahvat työhön; ettei yhtään vahinkoa, eikä valitusta eli kannetta olisi kaduillamme.

fede er vore Okser; intet Murbrud, ingen Udvandring, ingen Skrigen på Torvene.

Autuas on se kansa, jolle niin käy; vaan autuas on se kansa, jonka Jumalana Herra on.

Saligt det Folk, der er således stedt, saligt det Folk, hvis Gud er HERREN!