Psalms 132

Veisu korkeimmassa Kuorissa. Muista, Herra, Davidia, ja kaikkia hänen vaivojansa,

(Sang til Festrejserne.) HERRE, kom David i Hu for al hans møje,

Joka Herralle vannoi, ja lupasi lupauksen Jakobin väkevälle:

hvorledes han tilsvor HERREN, gav Jakobs Vældige et Løfte :

En mene huoneeni majaan, enkä vuoteeseeni pane maata;

"Jeg træder ej ind i mit Huses Telt, jeg stiger ej op på mit Leje,

En anna silmäini unta saada, enkä silmälautaini torkkua,

under ikke mine Øjne Søvn, ikke mine Øjenlåg Hvile,

Siihenasti kuin minä löydän sian Herralle, Jakobin väkevän asumiseksi.

før jeg har fundet HERREN et Sted, Jakobs Vældige en Bolig!"

Katso, me kuulimme hänestä Ephratassa: me olemme sen löytäneet metsän kedoilla.

"Se, i Efrata hørte vi om den, fandt den på Ja'ars Mark;

Me tahdomme hänen asuinsioihinsa mennä, ja kumartaa hänen jalkainsa astinlaudan edessä.

lad os gå hen til hans Bolig, tilbede ved hans Fødders Skammel!"

Nouse, Herra, sinun lepoos, sinä ja sinun väkevyytes arkki.

HERRE, bryd op til dit Hvilested, du og din Vældes Ark!

Anna pappis pukea heitänsä vanhurskaudella ja sinun pyhäs riemuitkaan.

Dine Præster være klædte i Retfærd, dine fromme synge med Fryd!

Älä käännä pois voideltus kasvoja, sinun palvelias Davidin tähden.

For din Tjener Davids Skyld afvise du ikke din Salvede!"

Herra on vannonut Davidille totisen valan, ja ei hän siitä vilpistele: sinun ruumiis hedelmästä minä istutan istuimelles.

HERREN tilsvor David et troværdigt, usvigeligt Løfte: "Af din Livsens Frugt vil jeg sætte Konger på din Trone.

Jos sinun lapses minun liittoni pitävät, ja minun todistukseni, jotka minä heille opetan, niin heidän lapsensa myös pitää sinun istuimellas istuman ijankaikkisesti.

Såfremt dine Sønner holder min Pagt og mit Vidnesbyrd, som jeg lærer dem, skal også deres Sønner sidde evindelig på din Trone!

Sillä Herra on Zionin valinnut, ja tahtoo sitä asuinsiaksensa.

Thi HERREN har udvalgt Zion, ønsket sig det til Bolig :

Tämä on minun leponi ijankaikkisesti: tässä minä tahdon asua; sillä se minulle kelpaa.

Her er for evigt mit Hvilested, her vil jeg bo, thi det har jeg ønsket.

Minä hyvästi siunaan hänen elatuksensa, ja hänen köyhillensä kyllä annan leipää.

Dets Føde velsigner jeg, dets fattige mætter jeg med Brød,

Hänen pappinsa minä puetan autuudella; ja hänen pyhänsä pitää ilolla riemuitseman.

dets Præster klæder jeg i Frelse, dets fromme skal synge med Fryd.

Siellä minä annan puhjeta Davidin sarven: minä valmistan kynttilän voidellulleni.

Der lader jeg Horn vokse frem for David, sikrer min Salvede Lampe.

Hänen vihollisensa minä häpiällä puetan; mutta hänen päällänsä pitää hänen kruununsa kukoistaman.

Jeg klæder hans Fjender i Skam, men på ham skal Kronen stråle!"