Psalms 129

Veisu korkeimmassa Kuorissa. He ovat usein minua ahdistaneet, hamasta nuoruudestani, sanokaan nyt Israel;

(Sang til Festrejserne.) De trængte mig hårdt fra min ungdom - så siger Israel

He ovat usein minua ahdistaneet, hamasta nuoruudestani; mutta ei he minua voittaneet.

de trængte mig hårdt fra min Ungdom, men kued mig ikke.

Kyntäjät ovat minun selkäni päällä kyntäneet, ja vakonsa pitkäksi vetäneet.

Plovmænd pløjed min Ryg, trak lange Furer;

Herra, joka vanhurskas on, on jumalattomain köydet katkonut.

retfærdig er HERREN, han overskar de gudløses Reb.

Tulkoon häpiään ja kääntyköön takaperin kaikki, jotka Zionia vihaavat.

Alle, som hader Zion, skal vige med Skam,

Olkoon niinkuin ruoho kattojen päällä, joka kuivettuu ennen kuin se reväistään ylös,

blive som Græs på Tage, der visner, førend det skyder Strå,

Joista niittäjä ei kättänsä täytä, eikä lyhteensitoja syliänsä;

og ikke fylder Høstkarlens Hånd og Opbinderens Favn;

Eikä yksikään ohitsekäypä sano: olkoon Herran siunaus teidän päällänne: me siunaamme teitä Herran nimeen.

Folk, som går forbi, siger ikke: "HERRENs Velsignelse over eder! Vi velsigner eder i HERRENs Navn!"