Psalms 122

Davidin veisu korkeimmassa Kuorissa. Minä iloitsen niistä, jotka minulle sanovat: että me menemme Herran huoneeseen,

(Sang til Festrejserne. Af David.) Jeg frydede mig, da de sagde til mig: "Vi drager til HERRENs Hus!"

Ja että meidän jalkamme pitää seisoman sinun porteissas, Jerusalem.

Så står vore Fødder da i dine Porte, Jerusalem,

Jerusalem on rakennettu kaupungiksi, johon on tuleminen kokoon,

Jerusalem bygget som Staden, hvor Folket samles;

Että sukukunnat astuisivat sinne ylös, Herran sukukunnat, Israelille todistukseksi, kiittämään Herran nimeä.

thi did op drager Stammerne, HERRENs Stammer en Vedtægt for Israel om at prise HERRENs Navn.

Sillä siellä ovat istuimet rakennetut tuomittaa, Davidin huoneen istuimet.

Thi der står Dommersæder, Sæder for Davids Hus.

Toivottakaat Jerusalemille rauhaa: he menestyköön, jotka sinua rakastavat!

Bed om Jerusalems Fred! Ro finde de, der elsker dig!

Rauha olkoon sinun muureis sisällä, ja onni sinun huoneissas!

Der råde Fred på din Mur, Tryghed i dine Borge!

Minun veljieni ja ystäväini tähden minä toivotan nyt sinulle rauhaa!

For Brødres og Frænders Skyld vil jeg ønske dig Fred,

Herran meidän Jumalamme huoneen tähden etsin minä sinun parastas.

for Herren vor Guds hus's skyld vil jeg søge dit bedste.