Psalms 116

Sitä minä rakastan, että Herra kuulee minun rukoukseni äänen;

Halleluja! Jeg elsker Herren, thi han hører min røst, min tryglende bøn,

Että hän korvansa kallistaa minun puoleeni; sentähden minä avukseni huudan häntä elinaikanani.

ja, han bøjed sit Øre til mig, jeg påkaldte HERRENs Navn.

Kuoleman paulat ovat minun piirittäneet, ja helvetin ahdistukset ovat minun löytäneet: minä tulin vaivaan ja tuskaan.

Dødens Bånd omspændte mig, Dødsrigets Angster greb mig, i Trængsel og Nød var jeg stedt.

Mutta minä avukseni huudan Herran nimeä: o Herra, pelasta minun sieluni!

Jeg påkaldte HERRENs Navn: "Ak, HERRE, frels min Sjæl!"

Herra on armollinen ja vanhurskas, ja meidän Jumalamme on laupias.

Nådig er HERREN og retfærdig, barmhjertig, det er vor Gud;

Herra kätkee yksinkertaiset: kuin minä olin kovin vaivattu, niin hän minua autti.

HERREN vogter enfoldige, jeg var ringe, dog frelste han mig.

Palaja taas, minun sieluni, sinun lepoos; sillä Herra tekee hyvästi sinulle.

Vend tilbage, min Sjæl, til din Ro, thi HERREN har gjort vel imod dig!

Sillä sinä olet sieluni temmannut pois kuolemasta, silmäni kyynelistä, jalkani kompastuksesta.

Ja, han fried min Sjæl fra Døden, mit Øje fra Gråd, min Fod fra Fald.

Minä vaellan Herran edessä eläväin maassa.

Jeg vandrer for HERRENs Åsyn udi de levendes Land;

Minä uskon, sentähden minä puhun; mutta minä sangen vaivataan.

jeg troede, derfor talte jeg, såre elendig var jeg,

Minä sanoin hämmästyksessä: kaikki ihmiset ovat valehteliat.

sagde så i min Angst: "Alle Mennesker lyver!"

Kuinka minä maksan Herralle kaikki hänen hyvät tekonsa, jotka hän minulle teki?

Hvorledes skal jeg gengælde HERREN alle hans Velgerninger mod mig?

Minä otan sen autuaallisen kalkin, ja saarnaan Herran nimeä.

Jeg vil løfte Frelsens Bæger og påkalde HERRENs Navn.

Minä maksan lupaukseni Herralle kaiken hänen kansansa edessä.

Jeg vil indfri HERREN mine Løfter i Påsyn af alt hans Folk.

Hänen pyhäinsä kuolema on kallis Herran edessä.

Kostbar i HERRENs Øjne er hans frommes Død.

O Herra! minä olen sinun palvelias, minä olen sinun palvelias, sinun piikas poika: sinä olet minun siteeni vallallensa päästänyt.

Ak, HERRE, jeg er jo din Tjener, din Tjener, din Tjenerindes Søn, mine Lænker har du løst.

Minä uhraan sinulle kiitosuhria, ja Herran nimeä saarnaan.

Jeg vil ofre dig Lovprisningsoffer og påkalde HERRENs Navn;

Minä maksan Herralle lupaukseni kaiken hänen kansansa edessä,

mine Løfter vil jeg indfri HERREN i Påsyn af alt hans Folk

Herran huoneen esikartanoissa, keskellä sinua, Jerusalem. Halleluja!

i HERRENs Hus's Forgårde og i din Midte, Jerusalem!