Psalms 104

Kiitä Herraa, sieluni! Herra, minun Jumalani, sinä olet sangen suuresti kunnioitettu, suurella kunnialla ja kaunistuksella olet sinä puetettu.

Min sjæl, lov Herren! Herren min Gud, du er såre stor! Du er klædt i Højhed og Herlighed,

Sinä puetat itses valkeudella niinkuin vaatteella: sinä levität taivaat niinkuin peitteen.

hyllet i Lys som en Kappe! Himlen spænder du ud som et Telt;

Sinä peität sen päällyksen vedellä: sinä menet pilvissä niinkuin ratasten päällä, ja käyt tuulen siipein päällä.

du hvælver din Højsal i Vandene, gør Skyerne til din Vogn, farer frem på Vindens Vinger;

Sinä teet enkelis hengeksi ja palvelias liekitseväiseksi tuleksi.

Vindene gør du til Sendebud, Ildsluer til dine Tjenere!

Sinä joka maan perustit perustuksensa päälle, ettei sen pidä liikkuman ijankaikkisesti.

Du fæsted Jorden på dens Grundvolde, aldrig i Evighed rokkes den;

Syvyydellä sinä sen peität niinkuin vaatteella, ja vedet seisovat vuorilla.

Verdensdybet hylled den til som en Klædning, Vandene stod over Bjerge.

Mutta sinun nuhtelemisestas he pakenevat: sinun jylinästäs he menevät pois.

For din Trusel flyede de, skræmtes bort ved din Tordenrøst,

Vuoret astuvat ylös, ja laaksot astuvat alas siallensa, johon heidät perustanut olet.

for op ad Bjerge og ned i Dale til det Sted, du havde beredt dem;

Määrän sinä panit, jota ei he käy ylitse, eikä palaja maata peittämään.

du satte en Grænse, de ej kommer over, så de ikke igen skal tilhylle Jorden.

Sinä annat lähteet laaksoissa kuohua, niin että ne vuorten välitse vuotavat;

Kilder lod du rinde i Dale, hen mellem Bjerge flød de;

Että kaikki eläimet metsässä joisivat, ja että pedot janonsa sammuttaisivat.

de læsker al Markens Vildt, Vildæsler slukker deres Tørst;

Heidän tykönänsä istuvat taivaan linnut, ja visertävät oksilla.

over dem bygger Himlens Fugle, mellem Grenene lyder deres Kvidder.

Sinä liotat vuoret ylhäältä: sinä täytät maan hedelmällä, jonka sinä saatat.

Fra din Højsal vander du Bjergene, Jorden mættes fra dine Skyer;

Sinä kasvatat ruohon karjalle, ja jyvät ihmisten tarpeeksi, tuottaakses leipää maasta.

du lader Græs gro frem til Kvæget og Urter til Menneskets Tjeneste, så du frembringer Brød af Jorden

Ja että viina ihmisen sydämen ilahuttaa, ja hänen kasvonsa kaunistuu öljystä: ja leipä vahvistaa ihmisen sydämen.

og Vin, der glæder Menneskets Hjerte, og lader Ansigtet glinse af Olie, og Brødet skal styrke Menneskets Hjerte.

Että Herran puut nesteestä täynnä olisivat: Libanonin sedripuut, jotka hän on istuttanut;

HERRENs Træer bliver mætte, Libanons Cedre, som han har plantet,

Siellä linnut pesiä tekevät, ja haikarat hongissa asuvat.

hvor Fuglene bygger sig Rede; i Cypresser har Storken sin Bolig.

Korkiat vuoret ovat metsävuohten turva, ja kivirauniot kaninein.

Højfjeldet er for Stenbukken, Klipperne Grævlingens Tilflugt.

Sinä teet kuun aikoja jakamaan, ja aurinko tietää laskemisensa.

Du skabte Månen for Festernes Skyld, Solen kender sin Nedgangs Tid;

Sinä teet pimeyden ja yö tulee: silloin kaikki metsän eläimet tulevat ulos.

du sender Mørke, Natten kommer, da rører sig alle Skovens Dyr;

Nuoret jalopeurat saaliin perään kiljuvat, ja elatustansa Jumalalta etsivät.

de unge Løver brøler efter Rov, de kræver deres Føde af Gud.

Mutta kuin aurinko koittaa, niin he kokoontuvat, ja luolissansa makaavat.

De sniger sig bort, når Sol står op, og lægger sig i deres Huler;

Niin menee myös ihminen työhönsä, ja askareillensa ehtoosen asti.

Mennesket går til sit Dagværk, ud til sin Gerning, til Kvæld falder på.

Herra, kuinka suuret ja monet ovat sinun käsialas? Sinä olet kaikki taitavasti säätänyt, ja maa on täynnä sinun tavaraas.

Hvor mange er dine Gerninger, HERRE, du gjorde dem alle med Visdom; Jorden er fuld af, hvad du har skabt!

Tämä meri, joka niin suuri ja lavia on, siinä epälukuiset liikuvat, sekä pienet että suuret eläimet;

Der er Havet, stort og vidt, der vrimler det uden Tal af Dyr, både små og store;

Siellä haahdet kuljeskelevat: siinä valaskalat ovat, jotkas tehnyt olet, leikitsemään hänessä.

Skibene farer der, Livjatan, som du danned til Leg deri.

Kaikki odottavat sinua, ettäs heille antaisit ruan ajallansa.

De bier alle på dig, at du skal give dem Føde i Tide;

Koskas heille annat, niin he kokoovat: koskas kätes avaat, niin he hyvyydellä ravitaan.

du giver dem den, og de sanker, du åbner din Hånd, og de mættes med godt.

Jos sinä kasvos peität, niin he hämmästyvät: koska sinä otat heidän henkensä pois, niin he hukkuvat, ja tomuksi tulevat jälleen.

Du skjuler dit Åsyn, og de forfærdes; du tager deres Ånd, og de dør og vender tilbage til Støvet;

Sinä lähetät ulos henkes, niin he luoduksi tulevat, ja sinä uudistat maan muodon.

du sender din Ånd, og de skabes, Jordens Åsyn fornyer du.

Herran kunnia pysyy ijankaikkisesti: Herra iloitsee töissänsä.

HERRENs Herlighed vare evindelig, HERREN glæde sig ved sine Værker!

Hän katsahtaa maan päälle, niin se vapisee: hän rupee vuoriin, niin ne suitsevat.

Et Blik fra ham, og Jorden skælver, et Stød fra ham, og Bjergene ryger

Minä veisaan Herralle minun elinaikanani, ja kiitän minun Jumalaani niinkauvan kuin minä olen.

Jeg vil synge for HERREN, så længe jeg lever, lovsynge min Gud, den Tid jeg er til.

Minun puheeni kelpaa hänelle, ja minä iloitsen Herrassa.

Min Sang være ham til Behag, jeg har min Glæde i HERREN.

Syntiset maalta lopetetaan, ja jumalattomat ei pidä silleen oleman: kiitä Herraa, sieluni, Halleluja!

Måtte Syndere svinde fra Jorden og gudløse ikke mer være til! Min Sjæl, lov HERREN! Halleluja!