Psalms 103

Davidin Psalmi. Kiitä Herraa, sieluni, ja kaikki mitä minussa on, hänen pyhää nimeänsä!

(Af David.) Min Sjæl, lov Herren, og alt i mig love hans hellige navn!

Kiitä Herraa, sieluni, ja älä unohda, mitä hyvää hän minulle tehnyt on,

Min Sjæl, lov HERREN, og glem ikke alle hans Velgerninger!

Joka sinulle kaikki syntis antaa anteeksi, ja parantaa kaikki rikokses;

Han, som tilgiver alle dine Misgerninger og læger alle dine Sygdomme,

Joka henkes päästää turmeluksesta, joka sinun kruunaa armolla ja laupiudella;

han, som udløser dit Liv fra Graven og kroner dig med Miskundhed og Barmhjertighed,

Joka suus täyttää hyvyydellä, että sinun nuoruutes uudistetaan niinkuin kotkan.

han, som mætter din Sjæl med godt, så du bliver ung igen som Ørnen!

Herra saattaa vanhurskauden ja tuomion kaikille, jotka vääryyttä kärsivät.

HERREN øver Retfærdighed og Ret mod alle fortrykte.

Hän on tiensä Mosekselle tiettäväksi tehnyt, Israelin lapsille tekonsa.

Han lod Moses se sine Veje, Israels Børn sine Gerninger;

Laupias ja armollinen on Herra, kärsiväinen ja aivan hyvä.

barmhjertig og nådig er HERREN, langmodig og rig på Miskundhed;

Ei hän aina riitele, eikä vihastu ijankaikkisesti.

han går ikke bestandig i Rette, gemmer ej evigt på Vrede;

Ei hän synteimme perästä tee meille, eikä kosta meille pahain tekoimme jälkeen.

han handled ej med os efter vore Synder, gengældte os ikke efter vor Brøde.

Sillä niin korkia kuin taivas on maasta, antaa hän armonsa lisääntyä niille, jotka häntä pelkäävät.

Men så højt som Himlen er over Jorden, er hans Miskundhed stor over dem, der frygter ham.

Niin kaukana kuin itä on lännestä, siirsi hän meistä pahat tekomme.

Så langt som Østen er fra Vesten, har han fjernet vore Synder fra os.

Niinkuin isä armahtaa lapsia, niin Herrakin armahtaa pelkääväisiänsä;

Som en Fader forbarmer sig over sine Børn, forbarmer HERREN sig over dem, der frygter ham.

Sillä hän tietää, minkäkaltainen teko me olemme: hän muistaa meidät tomuksi.

Thi han kender vor Skabning, han kommer i Hu, vi er Støv;

Ihminen on eläissänsä niinkuin ruoho: hän kukoistaa niinkuin kukkanen kedolla:

som Græs er Menneskets dage, han blomstrer som Markens Blomster;

Kuin tuuli käy sen päällitse, niin ei hän enään kestä, eikä hänen siansa tunne häntä ensinkään.

når et Vejr farer over ham, er han ej mere, hans Sted får ham aldrig at se igen.

Mutta Herran armo pysyy ijankaikkisesta ijankaikkiseen, hänen pelkääväistensä päälle, ja hänen vanhurskautensa lasten lapsiin,

Men HERRENs Miskundhed varer fra Evighed og til Evighed over dem, der frygter ham, og hans Retfærd til Børnenes Børn

Niille, jotka hänen liittonsa pitävät, ja muistavat hänen käskyjänsä, tehdäksensä niitä.

for dem, der holder hans Pagt og kommer hans Bud i Hu, så de gør derefter.

Herra on valmistanut istuimensa taivaassa, ja hänen valtakuntansa hallitsee kaikkia.

HERREN har rejst sin Trone i Himlen, alt er hans Kongedømme underlagt.

Kiittäkäät Herraa, te hänen enkelinsä, te väkevät sankarit, jotka hänen käskynsä toimitatte, että hänen sanansa ääni kuultaisiin.

Lov HERREN, I hans Engle, I vældige i Kraft, som gør, hvad han byder, så snart I hører hans Røst.

Kiittäkäät Herraa, kaikki hänen sotaväkensä, te hänen palveliansa, jotka teette hänen tahtonsa.

Lov HERREN, alle hans Hærskarer, hans Tjenere, som fuldbyrder hans Vilje.

Kiittäkäät Herraa, kaikki hänen työnsä, kaikissa hänen valtansa paikoissa: kiitä, sieluni, Herraa.

Lov HERREN, alt, hvad han skabte, på hvert eneste Sted i hans Rige! Min Sjæl, lov HERREN!