Psalms 102

Raadollisen rukous, kuin hän murheissansa on, ja valituksensa Herran eteen vuodattaa. Herra, kuule minun rukoukseni, ja anna minun huutoni tykös tulla!

(Bøn af en elendig, når hans Kraft svigter, og han udøser sin Klage for HERREN.) HERRE, lyt til min bøn, lad mit råb komme til dig,

Älä kasvojas minulta peitä hädässä: kallista korvas minun puoleeni; koska minä sinua rukoilen, niin kuule pian minun rukoukseni.

skjul dog ikke dit Åsyn for mig; den Dag jeg stedes i Nød, bøj da dit Øre til mig; når jeg kalder, så skynd dig og svar mig!

Sillä minun päiväni ovat kuluneet niinkuin savu, ja minun luuni ovat poltetut niinkuin kekäle.

Thi mine Dage svinder som Røg, mine Ledemod brænder som Ild;

Minun sydämeni on lyöty ja kuivettunut niinkuin heinä, niin että minä myös unohdan leipäni syödä.

mit Hjerte er svedet og - visnet som Græs, thi jeg glemmer at spise mit Brød.

Minun luuni tarttuvat lihaani huokauksestani.

Under min Stønnen klæber mine Ben til Huden;

Minä olen niinkuin ruovonpäristäjä korvessa: minä olen niinkuin hyypiä hävitetyissä kaupungeissa.

jeg ligner Ørkenens Pelikan, er blevet som Uglen på øde Steder;

Minä valvon, ja olen niinkuin yksinäinen lintu katon päällä.

om Natten ligger jeg vågen og jamrer så ensom som Fugl på Taget;

Joka päivä häpäisevät viholliseni minua, ja jotka minua syljeskelevät, vannovat minun kauttani.

mine Fjender håner mig hele Dagen; de der spotter mig, sværger ved mig.

Sillä minä syön tuhkaa niinkuin leipää, ja sekoitan juomani itkulla,

Thi Støv er mit daglige Brød, jeg blander min Drik med Tårer

Sinun uhkaukses ja vihas tähden, ettäs minun nostanut olet ja paiskannut maahan.

over din Harme og Vrede, fordi du tog mig og slængte mig bort;

Minun päiväni ovat kuluneet niinkuin varjo, ja minä kuivetun niinkuin ruoho.

mine Dage hælder som Skyggen, som Græsset visner jeg hen.

Mutta sinä, Herra, pysyt ijankaikkisesti, ja sinun muistos sukukunnasta sukukuntaan.

Men du troner evindelig, HERRE, du ihukommes fra Slægt til Slægt;

Nouse siis ja armahda Zionia; sillä aika on häntä armahtaa, ja aika on tullut.

du vil rejse dig og forbarme dig over Zion, når Nådens Tid, når Timen er inde;

Sillä sinun palvelias halajavat sitä rakentaa, ja näkisivät mielellänsä, että hänen kivensä ja kalkkinsa valmiit olisivat,

thi dine Tjenere elsker dets Sten og ynkes over dets Grushobe.

Että pakanat Herran nimeä pelkäisivät, ja kaikki kuninkaat maan päällä sinun kunniaas.

Og HERRENs Navn skal Folkene frygte, din Herlighed alle Jordens Konger;

Kuin Herra rakentaa Zionin, niin hän nähdään kunniassansa.

thi HERREN opbygger Zion, han lader sig se i sin Herlighed;

Hän kääntää itsensä hyljättyjen rukouksen puoleen, ja ei katso heidän rukoustansa ylön.

han vender sig til de hjælpeløses Bøn, lader ej deres Bøn uænset.

Se pitää kirjoitettaman tulevaisille sukukunnille, ja se kansa, joka luodaan, pitää kiittämän Herraa.

For Efterslægten skal det optegnes, af Folk, der skal fødes, skal prise HERREN;

Sillä hän katselee pyhästä korkeudestansa: Herra näkee taivaasta maan päälle,

thi han ser ned fra sin hellige Højsal, HERREN skuer ned fra Himmel til Jord

Että hän kuulee vankein huokaukset, ja kirvoittaa kuoleman lapset;

for at høre de fangnes Stønnen og give de dødsdømte Frihed,

Että he saarnaavat Herran nimeä Zionissa, ja hänen kiitostansa Jerusalemissa,

at HERRENs Navn kan forkyndes i Zion, hans - Pris i Jerusalem,

Koska kansat ynnä kokoontuvat, ja valtakunnat, Herraa palvelemaan.

når Folkeslag og Riger til Hobe samles for at tjene HERREN.

Hän nöyryyttää tiellä minun voimani: hän lyhentää minun päiväni.

Han lammed min Kraft på Vejen, forkorted mit Liv.

Minä sanoin: minun Jumalani, älä minua ota pois keski-ijässäni: sinun ajastaikas pysyvät suvusta sukuun.

Jeg siger: Min Gud, tag mig ikke bort i Dagenes Hælvt! Dine År er fra Slægt til Slægt.

Sinä olet muinen maan perustanut, ja taivaat ovat sinun käsialas.

Du grundfæsted fordum Jorden, Himlene er dine Hænders Værk;

Ne katoovat, mutta sinä pysyt: ne kaikki vanhenevat niinkuin vaate: ne muuttuvat niinkuin vaate, koska sinä heitä muuttelet.

de falder, men du består, alle slides de op som en Klædning;

Mutta sinä pysyt niinkuin sinä olet, ja sinun vuotes ei lopu.

som Klæder skifter du dem; de skiftes, men du er den samme, og dine År får aldrig Ende!

Sinun palveliais lapset pysyvät ja heidän sikiänsä sinun edessäs menestyvät.

Dine Tjeneres Børn fæster Bo, deres Sæd skal bestå for dit Åsyn.