Psalms 10

Miksis Herra niin kaukana seisot, ja tuskan ajalla sinus peität?

Hvorfor står du så fjernt, o Herre, hvi dølger du dig i Trængselstider?

Ylpeydessänsä jumalatoin vainoo köyhää: käsitettäköön he heidän juonissansa, joita he ajattelevat.

Den gudløse jager i Hovmod den arme, fanger ham i de Rænker, han spinder;

Sillä jumalatoin itse kerskaa omaa mielivaltaansa: ahne siunailee itsiänsä, ja vihoittaa Herran.

thi den gudløse praler af sin Sjæls Attrå, den gridske forbander, ringeagter HERREN.

Jumalatoin on koria ja vihainen, ettei hän ketään tottele: ei hän Jumalaa olevankaan luule.

Den gudløse siger i Hovmod: "Han hjemsøger ej, der er ingen Gud"; det er alle hans Tanker.

Hänen tiensä menestyvät joka aika, sinun tuomios on kaukana hänestä: hän ylpeilee kaikkein vihollistensa edessä.

Dog altid lykkes hans Vej, højt over ham går dine Domme; han blæser ad alle sine Fjender.

Sillä hän puhuu sydämessänsä: en minä ikänä kukisteta, ei sukukunnasta sukukuntaan hätää ole.

Han siger i Hjertet: "Jeg rokkes ej, kommer ikke i Nød fra Slægt til Slægt."

Jonka suu on täynnä kirouksia, kavaluutta ja viettelystä, hänen kielensä saattaa vaivan ja työn.

Hans Mund er fuld af Banden og Svig og Vold, Fordærv og Uret er under hans Tunge;

Hän istuu ja väijyy kartanoissa, murhataksensa salaa viatointa; hänen silmänsä palaa köyhän puoleen.

han lægger sig på Lur i Landsbyer, dræber i Løn den skyldfri, efter Staklen spejder hans Øjne;

Hän väijyy salaa niinkuin jalopeura luolassansa, hän väijyy raadollista käsittääksensä, ja hän käsittää hänen, kuin hän tempaa sen verkkoihinsa.

han lurer i Skjul som Løve i Krat, på at fange den arme lurer han, han fanger den arme ind i sit Garn;

Hän paiskaa ja polkee alas, ja sysää köyhän väkivallalla maahan.

han dukker sig, sidder på Spring, og Staklerne falder i hans Kløer.

Hän sanoo sydämessänsä: Jumala on hänen unhottanut, ja verhonnut kasvonsa, ei hän ikänä näe.

Han siger i Hjertet: "Gud glemmer, han skjuler sit Åsyn; han ser det aldrig."

Nouse, Herra! Jumala, ylennä kätes ja älä köyhää unohda.

Rejs dig, HERRE! Gud, løft din Hånd, de arme glemme du ikke!

Miksi jumalatoin pilkkaa Jumalaa ja sanoo sydämessänsä: et sinä sitä tottele?

Hvorfor skal en gudløs spotte Gud, sige i Hjertet, du hjemsøger ikke?

Katso siis; sillä sinä näet tuskat ja surut, se on sinun käsissäs: sinuun köyhä itsensä luottaa, ja sinä olet orpolasten holhoja.

Du skuer dog Møje og Kvide, ser det og tager det i din Hånd; Staklen tyr hen til dig, du er den faderløses Hjælper.

Särje jumalattoman käsivarsi, ja etsi pahan jumalattomuutta, niin ettei sitä enää löydettäisi.

Knus den ondes, den gudløses Arm, hjemsøg hans Gudløshed, så den ej findes!

Herra on kuningas aina ja ijankaikkisesti: pakanain pitää häviämän hänen maastansa.

HERREN er Konge evigt og altid, Hedningerne er ryddet bort af hans Land;

Köyhäin halauksen sinä, Herra, kuulet: heidän sydämensä sinä vahvistat, että sinun korvas siitä ottaa vaarin;

du har hørt de ydmyges Ønske, HERRE, du styrker deres Hjerte, vender Øret til

Ettäs oikeuden saatat orvoille ja köyhille, ettei ihminen enää ylpeile heitä vastaan maan päällä.

for at skaffe fortrykte og faderløse Ret. Ikke skal dødelige mer øve Vold.