Proverbs 31

Kuningas Lemuelin sanat: oppi, jonka hänen äitinsä hänelle opetti:

Kong Lemuel af Massas Ord; som hans Moder tugtede ham med.

Ah minun poikani, ah minun kohtuni poika, ah minun toivottu poikani!

Hvad, Lemuel, min Søn, min førstefødte, hvad skal jeg sige dig, hvad, mit Moderlivs Søn, hvad, mine Løfters Søn?

Älä anna vaimon saada tavaraas, ja älä käy niillä retkillä, joissa kuninkaat turmeltuvat.

Giv ikke din Kraft til Kvinder, din Kærlighed til dem, der ødelægger Konger.

Ei kuningasten, o Lemuel, ei sovi kuningasten viinaa juoda, eli ruhtinasten väkeviä juotavia,

Det klæder ej Konger, Lemuel, det klæder ej Konger at drikke Vin eller Fyrster at kræve stærke Drikke,

Ettei he joisi, ja oikeutta unohtaisi, ja vääntelisi köyhäin asiaa.

at de ikke skal drikke og glemme Vedtægt og bøje Retten for alle arme.

Antakaat väkeviä juotavia niille, jotka hukkumallnsa ovat, ja viinaa murheellisille sieluille,

Giv den segnende stærke Drikke, og giv den mismodige Vin;

Että he joisivat, ja unohtaisivat ahdistuksensa, ja ei enää johdattaisi mieleensä viheliäisyyttänsä.

lad ham drikke og glemme sin Fattigdom, ej mer ihukomme sin Møje.

Avaa suus mykän edessä, ja auta hyljättyin asiaa.

Luk Munden op for den stumme, for alle lidendes Sag;

Avaa suus, ja tuomitse oikein, ja pelasta vaivainen ja köyhä.

luk Munden op og døm retfærdigt, skaf den arme og fattige Ret!

Joka toimellisen vaimon löytää, se on kalliimpi kuin kaikkein kallimmat päärlyt:

Hvo finder en duelig Hustru? Hendes Værd står langt over Perlers.

Hänen miehensä sydän uskaltaa häneen: hänen elatuksensa ei puutu häneltä.

Hendes Husbonds Hjerte stoler på hende, på Vinding skorter det ikke.

Hän tekee hänelle hyvää ja ei pahaa kaikkena elinaikanansa.

Hun gør ham godt og intet ondt alle sine Levedage.

Hän harjoittaa itsensä villoissa ja pellavissa, ja tekee mielellänsä työtä käsillänsä.

Hun sørger for Uld og Hør, hun bruger sine Hænder med Lyst.

Hän on niinkuin kauppamiehen haaksi, joka elatuksensa tuo kaukaa.

Hun er som en Købmands Skibe, sin Føde henter hun langvejs fra.

Hän nousee yöllä, ja antaa perheellensä ruokaa, ja piioillensa heidän osansa.

Endnu før Dag står hun op og giver Huset Mad, sine Piger deres tilmålte Del.

Hän pyytää peltoa ja saa sen, ja istutaa viinapuita kättensä hedelmästä.

Hun tænker på en Mark og får den, hun planter en Vingård, for hvad hun har tjent.

Hän vyöttää kupeensa väkevydellä, ja vahvistaa käsivartensa.

Hun bælter sin Hofte med Kraft, lægger Styrke i sine Arme.

Hän näkee askareensa hyödylliseksi: hänen kynttiläänsä ei sammuteta yöllä.

Hun skønner, hendes Husholdning lykkes, hendes Lampe går ikke ud om Natten.

Hän ojentaa kätensä rukkiin, ja tarttuu sormillansa kehrävarteen.

Hun rækker sine Hænder mod Rokken, Fingrene tager om Tenen.

Hän kohottaa kätensä köyhille, ja ojentaa kätensä tarvitseville.

Hun rækker sin Hånd til den arme, rækker Armene ud til den fattige.

Ei hän pelkää lunta huoneessansa; sillä kaikella hänen perheellänsä ovat kaksinkertaiset vaatteet.

Af Sne har hun intet at frygte for sit Hus, thi hele hendes Hus er klædt i Skarlagen.

Hän tekee itsellensä makausvaatteita: valkia kallis liina ja purppura ovat hänen pukunsa.

Tæpper laver hun sig, hun er klædt i Byssus og Purpur.

Hänen miehensä on tuttu porteissa, istuissansa maan vanhimpain tykönä.

Hendes Husbond er kendt i Portene, når han sidder blandt Landets Ældste.

Hän tekee kallista liinaa ja myy sitä, ja antaa vyön kauppaajalle.

Hun væver Linned til Salg og sælger Bælter til Kræmmeren.

Väkevyys ja kunnia on hänen pukunsa, ja hän nauraa seuraavaiselle ajalle.

Klædt i Styrke og Hæder går hun Morgendagen i Møde med Smil.

Hän avaa suunsa viisaudessa, ja hänen kielensä on suloinen oppi.

Hun åbner Munden med Visdom, med mild Vejledning på Tungen.

Hän katselee kurkistellen, kuinka hänen huoneessansa kaikki asiat ovat, ja ei syö laiskuudessa leipäänsä.

Hun våger over Husets Gænge og spiser ej Ladheds Brød.

Hänen poikansa tulevat ja ylistävät häntä autuaaksi: hänen miehensä kiittää häntä sanoen:

Hendes Sønner står frem og giver hende Pris, hendes Husbond synger hendes Lov:

Moni tytär käyttää itsensä kauniisti; mutta sinä käyt ylitse heidän kaikkein.

"Mange duelige Kvinder findes, men du står over dem alle!"

Otollinen olla on petollisuus, ihana olla on turha; vaan vaimo, joka Herraa pelkää, ylistetään.

Ynde er Svig og Skønhed Skin; en Kvinde, som frygter HERREN, skal roses.

Antakaat hänelle kättensä hedelmästä, ja hänen kättensä työt kiittäkään häntä porteissa.

Lad hende få sine Hænders Frugt, hendes Gerninger synger hendes Lov i Portene.