Job 41

Taidatkos vetää Leviatanin ongella, ja sitoa hänen kielensä nuoralla?

Kan du trække Krokodillen op med Krog og binde dens Tunge med Snøre?

Taidatkos panna ongen hänen sierameensa, ja hänen leukaluunsa pistää naskalilla lävitse?

Kan du mon stikke et Siv i dens Snude, bore en Krog igennem dens Kæber?

Luuletkos, että hän sinua paljon rukoilee, ja liehakoitsee sinun edessäs?

Mon den vil trygle dig længe og give dig gode Ord?

Luuletkos, että hän tekee liiton sinun kanssas, saadakses häntä alinomaiseksi orjakses?

Mon den vil indgå en Pagt med dig, så du får den til Træl for evigt?

Taidatkos leikitä hänen kanssansa niinkuin linnun kanssa, eli sitoa hänen sinun piikais sekaan?

Han du mon lege med den som en Fugl og tøjre den for dine Pigebørn?

Luuletkos hänen kumppaneilta leikattaman, jaettaa kauppamiehille.

Falbyder Fiskerlauget den og stykker den ud mellem Sælgerne?

Taidatkos täyttää koko verkkohuoneen hänen nahallansa, eli kalamiesten kokkoin hänen päällänsä.

Mon du kan spække dens Hud med Kroge og med Harpuner dens Hoved?

Koska sinä häneen rupeet kädelläs, niin muista, ettäs tulet sotaan, josta et sinä mitään voita.

Læg dog engang din Hånd på den! Du vil huske den Kamp og gør det ej mer.

Katso, hänen toivonsa pettää hänen; sillä koska hän hänen näkee, mukeltaneeko hän pois?

Det Håb vilde blive til Skamme, alene ved Synet lå du der.

Ei ole niin rohkiaa, kuin tohtii hänen herättää: kuka siis seisoo minun edessäni?

Ingen drister sig til at tirre den, hvem holder Stand imod den?

Kuka on minulle jotakin ennen antanut, että minä sen hänelle maksaisin? Minun ovat kaikki, mitä kaikkein taivasten alla on.

Hvem møder den og slipper fra det hvem under hele Himlen?

Minun täytyy puhua kuinka suuri, kuinka väkevä ja kuinka kaunis hän on.

Jeg tier ej om dens Lemmer, hvor stærk den er, hvor smukt den er skabt.

Kuka riisuu hänen vaatteensa? Kuka tohtii ruveta hänen hampaisiinsa?

Hvem har trukket dens Klædning af, trængt ind i dens dobbelte Panser?

Kuka voi avata hänen leukaluunsa, jotka ovat hirmuiset hänen hammastensa ympäri?

Hvem har åbnet dens Ansigts Døre? Rundt om dens Tænder er Rædsel.

Hänen suomuksensa ovat pulskiat, kiinnitetyt toinen toiseensa, niinkuin sinetti.

Dens Ryg er Reder af Skjolde, dens Bryst er et Segl af Sten;

Yksi on kiinni toisessa, niin ettei tuuli pääse lävitse.

de sidder tæt ved hverandre, Luft kommer ikke ind derimellem;

Ne ovat kiinni toinen toisessansa ja pysyvät yhdessä, ettei heitä taideta eroittaa.

de hænger fast ved hverandre, uadskilleligt griber de ind i hverandre.

Hänen aivastamisestansa kiiltää valkeus, ja hänen silmänsä ovat niinkuin aamuruskon silmälaudat.

Dens Nysen fremkalder strålende Lys, som Morgenrødens Øjenlåg er dens Øjne.

Hänen sunstansa käyvät tulisoitot ulos, ja tuliset kipinät sinkoilevat.

Ud af dens Gab farer Fakler, Ildgnister spruder der frem.

Hänen sieraimistansa käy ulos savu, niinkuin kiehuvasta padasta ja kattilasta.

Em står ud af dens Næsebor som af en ophedet, kogende Kedel.

Hänen henkensä on niinkuin tulinen hiili, ja hänen suustansa käy liekki ulos.

Dens Ånde tænder som glødende Kul, Luer står ud af dens Gab.

Hänen kaulansa on vahva; ja se on hänen ilonsa, kuin hän tekee jotakin vahinkoa.

Styrken bor på dens Hals, og Angsten hopper foran den.

Hänen lihansa jäsenet ovat kiinni toinen toisessansa, ne ovat hänessä kiinni, ettei hän liikuteta.

Tæt sidder Kødets Knuder, som støbt til Kroppen; de rokkes ikke;

Hänen sydämensä on kova niinkuin kivi, ja niin vahva kuin alimmainen myllyn kivi.

fast som Sten er dens Hjerte støbt, fast som den nederste Møllesten.

Kuin hän korottaa itsensä, niin väkevät peljästyvät; kuin hän joutuu edes, niin ei siellä armoa ole.

Når den rejser sig, gyser Helte, fra Sans og Samling går de af Skræk.

Jos hänen tykönsä mennään miekalla eli keihäällä, aseilla eli haarniskoilla, niin ei hän itsiänsä liikuta.

Angriberens Sværd holder ikke Stand, ej Kastevåben, Spyd eller Pil.

Ei hän rautaa tottele enempi kuin kortta, eikä vaskea enempi kuin lahopuuta.

Jern regner den kun for Halm og Kobber for trøsket Træ;

Ei häntä nuolet karkota, ja linkokivet ovat hänelle niinkuin akanat.

Buens Søn slår den ikke på Flugt, Slyngens Sten bliver Strå for den,

Vasara on hänen edssänsä niinkuin korsi; hän pilkkaa liehuvia keihäitä.

Stridskøllen regnes for Rør, den ler ad det svirrende Spyd.

Ja hän taitaa maata terävällä kivellä, hän makaa terävällä niinkuin sontatunkiolla.

På Bugen er der skarpe Rande, dens Spor i Dyndet er som Tærskeslædens;

Hän saattaa syvän meren kiehumaan niinkuin padan, ja liikuttaa yhteen niinkuin voiteen.

Dybet får den i Kog som en Gryde, en Salvekedel gør den af Floden;

Hänen jälkeensä polku valkenee; hän tekee syvyydet sangen harmaaksi.

bag den er der en lysende Sti, Dybet synes som Sølverhår.

Ei ole maalla hänen vertaistansa; hän on tehty pelkäämättömäksi.

Dens Lige findes ikke på Jord, den er skabt til ikke at frygte.

Hän katsoo kaikki korkiat ylön; hän on kaikkein ylpeiden kuningas.

Alt, hvad højt er, ræddes for den, den er Konge over alle stolte Dyr.