Job 36

Elihu puhui vielä ja sanoi:

Og videre sagde Elihu:

Odota vielä vähä, minä osoitan sinulle sen; sillä minulla on vielä nyt jotakin Jumalan puolesta sanomista.

Bi nu lidt, jeg har noget at sige dig, thi end har jeg Ord til Forsvar for Gud.

Minä tuon minun ymmärrykseni kaukaa, ja osoitan, että minun Luojani on hurskas.

Jeg vil hente min Viden langvejsfra og skaffe min Skaber Ret;

Sillä minun puheessani ei tosin ole petosta, minun ymmärrykseni on vilpitöin sinun edessäs.

thi for vist, mine Ord er ikke Opspind, en Mand med fuldkommen Indsigt har du for dig.

Katso, Jumala on voimallinen, ei kuitenkaan hän ketään hylkää: Hän on voimallinen sydämensä väestä.

Se, Gud forkaster det stive Sind,

Jumalatointa ei hän varjele, vaan auttaa köyhää oikeuteen.

den gudløse holder han ikke i Live; de arme lader han få deres Ret,

Ei hän käännä silmiänsä pois hurskaasta: hän on myös kuningasten kanssa istuimella: hän antaa heidän pysyä alinomati, että he korkiaksi tulevat.

fra retfærdige vender han ikke sit Blik, men giver dem Plads for stedse hos Konger på Tronen i Højhed.

Ja ehkä vangit olisivat jalkapuussa, ja sidottuna surkeuden köysillä:

Og hvis de bindes i Lænker, fanges i Nødens Bånd,

Niin hän ilmoittaa heille heidän työnsä ja rikoksensa, että he ovat tehneet väkivaltaa,

så viser han dem deres Gerning, deres Synder, at de hovmodede sig,

Ja avaa heidän korvansa kuritukseen, ja sanoo heille, että he kääntyisivät pois vääryydestä.

åbner deres Øre for Tugt og byder dem vende sig bort fra det onde.

Jos he kuulevat ja palvelevat häntä, niin he hyvissä päivissä vanhenevat ja ilolla elävät.

Hvis de så hører og bøjer sig, da ender de deres Dage i Lykke, i liflig Fryd deres År.

Jos ei he kuule, niin he kaatuvat miekalla, ja hukkuvat ennenkuin he sen havaitsevat.

Men hører de ikke, falder de for Sværd og opgiver Ånden i Uforstand.

Ulkokullatut kartuttavat vihan: ei he huuda, kuin he vankina ovat;

Men vanhellige Hjerter forbitres; når han binder dem, råber de ikke om Hjælp;

Niin heidän sielunsa kuolee nuoruudessa, ja heidän elämänsä huorintekiäin seassa.

i Ungdommen dør deres Sjæl, deres Liv får Mandsskøgers Lod.

Mutta vaivaista auttaa hän vaivaisuudessa, ja avaa köyhäin korvan murheessa.

Den elendige frelser han ved hans Elende og åbner hans Øre ved Trængsel.

Hän tempaa sinunkin ahdistuksen kidasta avaruuteen, jolla ei pohjaa ole; ja sinun pöydälläs on lepo, täytetty kaikella hyvällä.

Men dig har Medgangen lokket, du var i Fred for Ulykkens Gab; ingen Trængsel indjog dig Skræk, fuldt var dit Bord af fede Retter.

Ja sinä olet täydellisesti havaitseva jumalattoman tuomion; mutta tuomio ja oikeus vahvistaa sinun.

Den gudløses som kom til fulde over dig, hans retfærdige Dom greb dig fat.

Katso, ettei viha ole vietellyt sinua voimassas, eli suuret lahjat ole kääntäneet sinua.

Lad dig ikke lokke af Vrede til Spot eller Bødens Storhed lede dig vild!

Luuletkos hänen huolivan jalouttas, kultaa eli jonkun väkevyyttä ja varaa?

Kan vel dit Skrig gøre Ende på Nøden, eller det at du opbyder al din Kraft?

Ei sinun tarvitse ikävöidä yötä, karatakses ihmisten päälle siallansa.

Ej må du længes efter Natten, som. opskræmmer Folkeslag der, hvor de er;

Kavahda sinuas, ja älä käännä sinuas vääryyteen, niikuin sinä surkeuden tähden ruvennut olet.

var dig og vend dig ikke til Uret, så du foretrækker ondt for at lide.

Katso, Jumala on korkia voimassansa: kuka on senkaltainen opettaja kuin hän on?

Se, ophøjet er Gud i sin Vælde, hvo er en Lærer som han?

Kuka tutkii hänen tiensä? ja kuka sanoo hänelle: sinä teet väärin?

Hvo foreskrev ham hans Vej, og hvo turde sige: "Du gjorde Uret!"

Muista, ettäs ylistät hänen töitänsä, niinkuin ihmiset veisaavat.

Se til at ophøje hans Værk, som Mennesker priser i Sang!

Sillä kaikki ihmiset sen nähneet ovat: Ihmiset näkevät sen kaukaa.

Alle Mennesker ser det med Fryd, skønt dødelige skuer det kun fra det fjerne.

Katso, Jumala on suuri, ja emme tiedä sitä: hänen vuosilukunsa ovat arvaamattomat.

Se, Gud er ophøjet, kan ikke ransages, Tal på hans År kan ikke fides.

Sillä hän tekee veden pieniksi pisaroiksi, ja ajaa pilvensä kokoon sateeksi,

Thi Dråber drager han ud af Havet, i hans Tåge siver de ned som Regn,

Että pilvet pisaroitsevat ja vuotavat vahvasti ihmisten päälle.

og Skyerne lader den strømme og dryppe på mange Folk.

Koska hän aikoo hajoittaa pilvensä ja majansa jylinän.

Hvo fatter mon Skyernes Vidder eller hans Boligs Bulder?

Katso, niin hän levittää valkeutensa sen päälle, ja peittää meren syvyyden.

Se, han breder sin Tåge om sig og skjuler Havets Rødder;

Sillä näillä tuomitsee hän kansan; ja antaa ruokaa runsaasti.

Thi dermed nærer han Folkene, giver dem Brød i Overflod;

Hän kätkee valkeuden käsissänsä, ja käskee sen palata.

han hyller sine Hænder i Lys og sender det ud imod Målet;

Sen ilmoittaa hänen lähimmäisensä, joka on pitkäisen viha pilvissä.

hans Torden melder hans Komme, selv Kvæget melder hans Optræk.