Job 31

Minä olen tehnyt liiton silmäini kanssa, etten minä katsoisi neitseen päälle.

Jeg sluttede en Pagt med mit Øje om ikke at se på en Jomfru;

Mutta mitä Jumala ylhäältä antaa minulle osaksi ja Kaikkivaltias korkialta perinnöksi?

hvad var ellers min Lod fra Gud hist oppe, den Arv, den Almægtige gav fra det høje?

Eikö väärän pitäisi näkemän senkaltaista vaivaisuutta, ja pahantekiän senkaltaista surkeutta kärsimän?

Har ikke den lovløse Vanheld i Vente, Udådsmændene Modgang?

Eikö hän näe minun teitäni ja lueskele kaikkia minun askeleitani?

Ser han ej mine Veje og tæller alle mine Skridt?

Olenko minä vaeltanut turhassa menossa, eli minun jalkani kiiruhtaneet petokseen?

Har jeg holdt til med Løgn, og hasted min Fod til Svig

Punnitkaan hän minua oikialla vaa'alla, niin Jumala ymmärtää minun vakuuteni.

på Rettens Vægtskål veje han mig, så Gud kan kende min Uskyld

Jos minun askeleeni ovat poikenneet tieltä, ja minun sydämeni seurannut silmiäni, ja jotakin riippunut minun käsissäni,

er mit Skridt bøjet af fra Vejen, og har mit Hjerte fulgt mine Øjne, hang noget ved mine Hænder,

Niin minä kylväisin ja toinen söis, ja minun sikiäni hukkuis juurinensa.

da gid jeg må så og en anden fortære, og hvad jeg planted, oprykkes med Rode!

Jos minun sydämeni on vietelty vaimon perään, ja olen väijynyt lähimmäiseni ovella,

Blev jeg en Dåre på Grund at en Kvinde, og har jeg luret ved Næstens Dør,

Niin minun emäntäni häväistäkään muilta, ja muut maatkaan hänen;

så dreje min Hustru Kværn for en anden, og andre bøje sig over hende!

Sillä se on häpiä ja paha työ tuomarien edessä;

Thi sligt var Skændselsdåd, Brøde, der drages for Retten,

Sillä se olis tuli joka polttais kadotukseen, ja kaiken minun saatuni peräti hukuttais.

ja, Ild, der æder til Afgrunden og sætter hele min Høst i Brand!

Jos olen katsonut ylön palveliani eli palkkapiikani oikeuden, riidellessänsä minun kanssani,

Har jeg ringeagtet min Træls og min Trælkvindes Ret, når de trættede med mig,

Mitä minä sitte tekisin kuin Jumala nousee? eli mitä minä vastaisin häntä, kuin hän kostaa?

hvad skulde jeg da gøre, når Gud stod op, hvad skulde jeg svare, når han så efter?

Eikö hän ole tehnyt häntä, joka minunkin äitini kohdussa teki? ja on meidät molemmat kohdussa valmistanut.

Har ikke min Skaber skabt ham i Moders Skød, har en og samme ej dannet os begge i Moders Liv?

Olenko minä kieltänyt tarvitsevaisilta, mitä he minulta ovat pyytäneet, ja antanut leskein silmät heikoksi tulla?

Har jeg afslået ringes Ønske, ladet Enkens Øjne vansmægte,

Olenko minä syönyt palani yksinäni, ettei orpo ole myös siitä syönyt?

var jeg ene om at spise mit Brød, har den faderløse ej spist deraf

Sillä nuoruudestani olen minä ollut niinkuin isä, ja hamasta äitini kohdusta olen minä mielelläni holhonnut.

nej, fra Barnsben fostred jeg ham som en Fader, jeg ledede hende fra min Moders Skød.

Jos minä olen nähnyt jonkun hukkuvan, ettei hänellä ollut vaatetta, ja sallinut käydä köyhän peittämättä;

Har jeg set en Stakkel blottet for Klæder, en fattig savne et Tæppe

Jos ei hänen lanteensa ole siunannut minua, kuin hän minun lammasnahoillani lämmitettiin;

visselig nej, hans Hofter velsigned mig, når han varmed sig i Uld af mine Lam.

Jos olen nostanut käteni orpoja vastaan, ehkä minä näin minun voimallisena porteissa olevan;

Har jeg løftet min Bånd mod en faderløs, fordi jeg var vis på Medhold i Retten,

Niin kaatukoon minun hartiani lapaluiltani, ja minun käsivarteni särkyköön luinensa.

så falde min Skulder fra Nakken, så rykkes min Arm af Led!

Sillä Jnmalan rangaistus on minulle vavistukseksi, ja en taida hänen korkeuttansa välttää.

Thi Guds Rædsel var kommet over mig, og når han rejste sig, magted jeg intet!

Olenko minä asettanut kullan turvakseni? ja sanonut puhtaalle kullalle: sinä olet minun uskallukseni?

Har jeg slået min Lid til Guld, kaldt det rene Guld min Fortrøstning,

Olenko minä iloinnut tavarani paljoudesta, ja että käteni paljon riistaa koonneet ovat?

var det min Glæde, at Rigdommen voksed, og at min Hånd fik sanket så meget,

Olenko minä katsonut valkeutta, koska se kirkkaasti paisti, ja kuuta, koska se täydellinen oli?

så jeg, hvorledes Sollyset stråled, eller den herligt skridende Måne,

Onko minun sydämeni salaa minua vietellyt, suuta antamaan kädelleni?

og lod mit Hjerte sig dåre i Løn, så jeg hylded dem med Kys på min Hånd

Joka myös vääryys on tuomarien edessä; sillä niin olisin minä kieltänyt Jumalan ylhäältä.

også det var Brøde, der drages for Retten, thi da fornægted jeg Gud hist oppe.

Olenko minä iloinnut viholliseni vastoinkäymisestä? taikka riemuinnut, että onnettomuus tuli hänen päällensä?

Var min Avindsmands Fald min Glæd jubled jeg, når han ramtes af Vanheld

Sillä en minä antanut minun suuni syntiä tehdä, sadatellakseni hänen sieluansa.

nej, jeg tillod ikke min Gane at synde, så jeg bandende kræved hans Sjæl.

Eivätkö miehet, jotka minun majassani ovat, sanoisi: jospa emme hänen lihastansa ravittaisi?

Har min Husfælle ej måttet sige: "Hvem mættedes ej af Kød fra hans Bord"

Muukalaisen ei pitänyt yötä ulkona oleman; vaan vaellusväelle avasin minä oveni.

nej, den fremmede lå ej ude om Natten, jeg åbned min Dør for Vandringsmænd.

Olenko minä niinkuin ihminen peittänyt minun pahuuteni, salatakseni minun vääryyttäni?

Har jeg skjult mine Synder, som Mennesker gør, så jeg dulgte min Brøde i Brystet

Olenko minä hämmästynyt suurta joukkoa? eli olenko minä sukulaisteni ylönkatsetta peljännyt? ollut ääneti, ja en mennyt ovesta ulos?

af Frygt for den store Hob, af Angst for Stamfrænders Ringeagt, så jeg blev inden Døre i Stilhed!

Kuka antais minulle kuultelian, että Kaikkivaltias kuulis minun pyyntöni, että joku kirjoittais kirjan minun asiastani;

Ak, var der dog en, der hørte på mig! Her er mit Bomærke - lad den Almægtige svare! Havde jeg blot min Modparts Indlæg!

Niin minä ottaisin sen hartioilleni, ja sitoisin ympärilleni niinkuin kruunun.

Sandelig, tog jeg det på min Skulder, kransed mit Hoved dermed som en Krone,

Minä ilmoittaisin hänelle minun askeleini luvun, ja niinkuin ruhtinas kantaisin sen edes.

svared ham for hvert eneste Skridt og mødte ham som en Fyrste.

Jos minun maani huutais minua vastaan, ja sen vaot kaikki ynnä itkisivät;

Har min Mark måttet skrige over mig og alle Furerne græde,

Jos minä olen sen hedelmän maksamatta syönyt, ja tehnyt peltomiesten elämän työlääksi;

har jeg tæret dens Kraft uden Vederlag, udslukt dens Ejeres Liv,

Niin kasvakoon minulle nisuista orjantappuria ja ohrista pahoja ruohoja. Jobin sanat loppuvat.

så gro der Tjørn for Hvede og Ukrudt i Stedet for Byg! Her ender Jobs Ord.