Job 24

Siksi ei Kaikkivaltiaalta ole ajat salatut? ja ne, jotka hänen tuntevat, ei näe hänen päiviänsä?

Hvorfor har ej den Almægtige opsparet Tider, hvi får de, som kender ham, ikke hans Dage at se?

He siirtävät rajan, he ryöväävät lauman ja ruokkivat sen. '

De onde flytter Markskel, ranede Hjorde har de på Græs.

He ajavat orpoin aasit pois, ja ottavat leskein härjät pantiksi.

faderløses Æsel fører de bort, tager Enkens Okse som Borgen:

Köyhäin täytyy tiellä paeta heitä, ja siviät maan päällä lymyttävät itsensä.

de trænger de fattige af Vejen. Landets arme må alle skjule sig.

Katso, niinkuin metsä-aasit korvessa, lähtevät he ulos ja samoovat varhain saaliin perään: korvessa on jokaiselle heistä ruokaa, niin myös nuorukaisille.

Som vilde Æsler i Ørkenen går de ud til deres Gerning søgende efter Næring; Steppen er Brød for Børnene.

He niittävät pellolla hänen tulonsa, ja poimivat ja hakevat jumalattoman viinamäessä.

De høster på Marken om Natten, i Rigmandens Vingård sanker de efter.

Alastoman antavat he maata ilman vaatetta ja peittämättä pakkasessa.

Om Natten ligger de nøgne, uden Klæder, uden Tæppe i Hulden.

Vuorten vuotamisesta tulevat he märäksi; ja ettei heillä yhtään turvaa ole, turvaavat he mäkiin.

De vædes af Bjergenes Regnskyl, klamrer sig af Mangel på Ly til Klippen.

He repivät orvot nisistä, ja panttaavat köyhän.

- Man river den faderløse fra Brystet, tager den armes Barn som Borgen.

Alastoman antavat he käydä verhotta, ja ottavat isoovaiselta jalalliset pois.

Nøgne vandrer de, uden Klæder, sultne bærer de Neg;

He pusertavat öljyä huonettensa vaiheella, ja janoovat viinaa kuurnitessa.

mellem Murene presser de Olie. de træder Persen og tørster.

He saattavat kansan kaupungissa huokaamaan, ja tapettuin sielut huutamaan: ja ei Jumala heitä rankaise.

De drives fra By og Hus, og Børnenes Hunger skriger. Men Gud, han ænser ej vrangt.

Sentähden ovat he vilpistyneet valkeudesta, ja ei tunne sen tietä, ja ei palaja sen poluille.

Andre hører til Lysets Fjender, de kender ikke hans Veje og holder sig ej på hans Stier:

Murhaaja nousee varhain ja tappaa köyhän ja tarvitsevan, ja on yöllä niinkuin varas.

Før det lysner, står Morderen op, han myrder arm og fattig; om Natten sniger Tyven sig om;

Salavuoteisen silmät vartioitsevat hämärää, ja sanoo: ei minua yksikään silmä näe; ja luulee itsensä peitetyksi.

Horkarlens Øje lurer på Skumring, han tænker: "Intet Øje kan se mig!" og skjuler sit Ansigt under en Maske.

Pimeässä hän kaivaa itsensä huoneisiin, jotka he päivällä ovat itsellensä merkinneet, ja ei tahdo tietää valkeutta.

I Mørke bryder de ind i Huse, de lukker sig inde om Dagen, thi ingen af dem vil vide af Lys.

Sillä vaikka aamu heille tulis, on se heille niinkuin pimeys; sillä hän tuntee pimeyden kauhistuksen.

For dem er Mørket Morgen, thide er kendt med Mørkets Rædsler.

Hän on keviä veden päällä, heidän osansa pitää kirotun oleman maalla; ja ei hän katso viinamäkien tietä.

Over Vandfladen jages han hen, hans Arvelod i Landet forbandes, han færdes ikke på Vejen til Vingården.

Helvetti ottaa syntiset pois niinkuin pouta, ja niinkuin kuivuus kuluttaa lumisen veden.

Som Tørke og Hede tager Snevand, så Dødsriget dem, der har syndet.

Laupius pitää unhottaman hänen, madot syövät hänen makeutensa, ei häntä pidä muistettaman; hän pitää särjettämän niinkuin lahopuu.

Han er glemt på sin Hjemstavns Torv, hans Storhed kommes ej mer i Hu, Uretten knækkes som Træet.

Hän on saattanut murheelliseksi hedelmättömän, joka ei synnytä, ja ei tehnyt leskelle mitään hyvää.

Han var ond mod den golde, der ikke fødte, mod Enken gjorde han ikke vel;

Ja on vetänyt voimalliset allensa väellänsä; koska hän seisoo, ei pidä hänen tietämän elämästänsä.

dem, det gik skævt, rev han bort i sin Vælde. Han står op og er ikke tryg på sit Liv,

Hän tekee itsellensä levon, johon hän luottaa, ja hänen silmänsä katsovat heidän teitänsä.

han styrtes uden Håb og Støtte, og på hans Veje er idel Nød.

He ovat vähän aikaa korotetut, vaan he tulevat tyhjään, ja kukistetaan, ja saavat lopun niinkuin kaikki kappaleet, ja niinkuin oas tähkäpäästä, lyödään he pois.

Hans Storhed er stakket, så er han ej mer, han bøjes og skrumper ind som Melde og skæres af som Aksenes Top.

Eikö se niin ole? kuka nuhtelee minua valhetteliaksi, ja minun sanani tyhjäksi tekee?

Og hvis ikke - hvo gør mig til Løgner, hvo gør mine Ord til intet?