Job 23

Job vastasi ja sanoi:

Så tog Job til Orde og svarede:

Minun puheeni on vielä murheellinen, ja minun voimani on heikko huokausteni tähden.

"Også i Dag er der Trods i min Klage, tungt ligger hans Hånd på mit Suk!

Jospa minä tietäisin, kuinka minä hänen löytäisin, ja tulisin hänen istuimensa tykö!

Ak, vidste jeg Vej til at finde ham, kunde jeg nå hans Trone!

Ja asettaisin oikeuden hänen eteensä, ja täyttäisi suuni perustuksilla,

Da vilde jeg udrede Sagen for ham og fylde min Mund med Beviser,

Tietäisin, mitä hän vastais minua, ja ymmärtäisin, mitä hän minulle sanova olis.

vide, hvad Svar han gav mig, skønne, hvad han sagde til mig!

Riiteleekö hän suurella voimalla minun kanssani? Ei, vaan itse antaa minulle voimaa.

Mon han da satte sin Almagt imod mig? Nej, visselig agted han på mig;

Sillä minä vakuuteni osoittaisin hänen edessänsä, ja pääsisin ijäti vapaaksi siitä, joka minun tuomitsee.

da gik en oprigtig i Rette med ham, og jeg bjærged for evigt min Ret.

Mutta jos minä kohdastansa käyn, niin ei hän ole siellä; jos minä menen takaperin, niin en minä häntä havaitse.

Men går jeg mod Øst, da er han der ikke, mod Vest, jeg mærker ej til ham;

Jos hän on vasemmalla puolella, niin en minä häntä käsitä; jos hän kätkee itsensä oikialle puolelle, niin en minä häntä näe.

jeg søger i Nord og ser ham ikke, drejer mod Syd og øjner ham ej.

Mutta hän tuntee minun tieni; koetelkaan minua, niin minä löydetään niinkuin kulta;

Thi han kender min Vej og min Vandel, som Guld går jeg frem af hans Prøve.

Sillä minä panen jalkani hänen askeleillensa, pidän hänen tiensä, ja en poikkee siitä.

Min Fod har holdt fast ved hans Spor, hans Vej har jeg fulgt, veg ikke derfra,

Ja en poikkee hänen huultensa käskyistä, ja kätken hänen suunsa sanat, niinkuin minun tapani on.

fra hans Læbers Bud er jeg ikke veget, hans Ord har jeg gemt i mit Bryst.

Hän on itse ainoa, kuka estää häntä? hän tekee, mitä hän tahtoo.

Men han gjorde sit Valg, hvem hindrer ham Han udfører, hvad hans Sjæl attrår.

Sillä hän täyttää aivoitukseni minusta; ja tainkaltaisia on paljo hänen tykönänsä.

Thi han fuldbyrder, hvad han bestemte, og af sligt har han meget for.

Sentähden olen minä hämmästynyt hänen edessänsä, ja koska minä sen ymmärrän, niin minä pelkään häntä.

Derfor forfærdes jeg for ham og gruer ved Tanken om ham.

Ja Jumala on tehnyt minun sydämeni pehmiäksi, ja Kaikkivaltias on minun peljättänyt.

Ja, Gud har nedbrudt mit Mod, forfærdet mig har den Almægtige;

Sillä pimeys ei luovu minusta, ja synkeys ei kätketä minulta.

thi jeg går til i Mørket, mit Åsyn dækkes af Mulm.