Job 19

Mutta Job vastasi ja sanoi:

Så tog Job til Orde og svarede:

Kuinka kauvan te vaivaatte minun sieluani? ja runtelette minua sanoilla?

"Hvor længe vil I krænke min Sjæl og slå mig sønder med Ord?

Te olette nyt kymmenen kertaa pilkanneet minua; ja ette häpee minua niin vaivata.

I håner mig nu for tiende Gang, mishandler mig uden Skam.

Jos minä erehdyn, niin minä itselleni erehdyn.

Har jeg da virkelig fejlet, hænger der Fejl ved mig?

Mutta te tosin nousette minua vastaan, ja soimaatte minun pilkkaani.

Eller gør I jer store imod mig og revser mig ved at smæde?

Niin tietäkäät nyt, että Jumala hukuttaa minun, ja on piirittänyt minun verkkoihinsa.

Så vid da, at Gud har bøjet min Ret, omspændt mig med sit Net.

Katso, ehkä minä vielä väkivallan tähden huutaisin, niin ei kuitenkaan kuulla minua: jos minä parkuisin, niin ei tässä ole oikeutta.

Se, jeg skriger: Vold! men får ikke Svar, råber om Hjælp, der er ingen Ret.

Hän on aidannat minun tieni, etten minä taida sitä käydä, ja pannut pimeyden minun poluilleni.

Han spærred min Vej, jeg kom ikke frem, han hylled mine Stier i Mørke;

Hän on riisunut minun kunniani minulta, ja ottanut pois kruunun minun päästäni.

han klædte mig af for min Ære, berøved mit Hoved Kronen,

Hän on maahan kukistanut minun joka kulmalta, ja laskenut minun menemään; ja on reväissyt ylös minun toivoni niinkuin puun.

brød mig ned overalt, så jeg må bort, oprykked mit Håb som Træet;

Hän on hirmuisesti vihastunut minun päälleni, ja pitää minun vihamiehenänsä.

hans Vrede blussede mod mig, han regner mig for sin Fjende;

Hänen sotajoukkonsa ovat kokoontuneet, ja asettaneet tiensä minua kohden, ja piirittäneet minun majani.

samlede rykker hans Flokke frem og bryder sig Vej imod mig, de lejrer sig om mit Telt.

Hän on eroittanut minun veljeni kauvas minusta, ja minun tuttavani ovat minulle muukalaisiksi tulleet.

Mine Brødre har fjernet sig fra mig, Venner er fremmede for mig,

Minun lähimmäiseni piiloivat minua, ja minun ystäväni ovat unhottaneet minun.

mine nærmeste og Hendinge holder sig fra mig, de, der er i mit Hus, har glemt mig;

Minun huonekuntalaiseni ja piikani pitävät minua vieraana, minä olen tuntemattomaksi tullut heidän silmäinsä edessä.

mine Piger regner mig for en fremmed, vildfremmed er jeg i deres Øjne;

Minä huusin palveliaani, ja ei hän vastannut minua: minun täytyy rukoilla häntä omalla suullani.

ej svarer min Træl, når jeg kalder, jeg må trygle ham med min Mund;

Minun emäntäni vieroi minun henkeäni, ja minun täytyy palvella omia lapsiani.

ved min Ånde væmmes min Hustru, mine egne Brødre er jeg en Stank;

Ja nuoretkin lapset minun katsovat ylön: jos minä nousen, niin he puhuvat minua vastaan.

selv Drenge agter mig ringe, når jeg reljser mig, taler de mod mig;

Kaikki uskolliset ystäväni kauhistuvat minua; ja joita minä rakastin, ovat kääntäneet itsensä minua vastaan.

Standsfælleræmmes til Hobe ved mig, de, jeg elskede, vender sig mod mig.

Minun luuni tarttuivat minun nahkaani ja lihaani, ja en minä taida nahallani peittää hampaitani.

Benene hænger fast ved min Hud, med Kødet i Tænderne slap jeg bort.

Armahtakaat minun päälleni, armahtakaat minun päälleni, te minun ystäväni! sillä Jumalan käsi on minuun sattunut!

Nåde, mine Venner, Nåde, thi Guds Hånd har rørt mig!

Miksi te vainootte minua niinkuin Jumalakin, ja ette taida minun lihastani ravittaa?

Hvi forfølger og I mig som Gud og mættes ej af mit Kød?

Jospa minun puheeni kirjoitettaisiin! jospa ne kirjaan pantaisiin, ja painettaisiin!

Ak, gid mine Ord blev skrevet op, blev tegnet op i en Bog,

Raudalla kaivettaisiin lyijy ijankaikkiseksi muistoksi kiveen.

med Griffel af Jern, med Bly indristet i Hlippen for evigt!

Sillä minä tiedän minun Lunastajani elävän: ja hän on tästälähin maan päällä seisova.

Men jeg ved, at min Løser lever, over Støvet vil en Forsvarer stå frem.

Ja vaikka vihdoin minun nahkani ja tämä (ruumis) lakastuu, saan minä kuitenkin minun lihassani nähdä Jumalan.

Når min sønderslidte Hud er borte, skal jeg ud fra mit Kød skue Gud,

Hänen minä olen minulleni näkevä, ja minun silmäni katsovat häntä, ja ei kenkään outo. Minun munaskuuni ovat kuluneet minun helmassani.

hvem jeg skal se på min Side; ham skal mine Øjne se, ingen fremmed! Mine Nyrer forgår i mit Indre!

Tosin teidän pitäis sanoman: Miksi me vainoamme häntä? sillä tämän puheen perustus löytyy minun tykönäni.

Når I siger: "Hor vi skal forfølge ham, Sagens Rod vil vi udfinde hos ham!"

Peljätkäät siis miekkaa, sillä viha on pahain töiden kostomiekka, että te tietäisitte kurituksen tulevan.

så tag jer i Vare for Sværdet; thi Vrede rammer de lovløse, at I skal kende, der kommer en Dom!