Job 10

Minun sieluni suuttuu elämästä; minun valitukseni minusta annan minä olla ja puhun sieluni murheessa.

Min Sjæl er led ved mit Liv, frit Løb vil jeg give min Klage over ham, i min bitre Sjælenød vil jeg tale,

Sanon Jumalalle: älä minua tuomitse: anna minun tietää, minkätähden sinä riitelet minun kanssani.

sige til Gud: Fordøm mig dog ikke, lad mig vide, hvorfor du tvister med mig!

Onko sinulla ilo siitä, ettäs väkivaltaa teet, ja hylkäät minun, joka käsialas olen, ja annat jumalattomain aivoitukset kunniaan tulla?

Gavner det dig at øve Vold, at forkaste det Værk, dine Hænder danned, men smile til gudløses Råd?

Onko sinulla lihalliset silmät? eli katsotkos niinkuin ihminen katsoo?

Har du da kødets Øjne, ser du, som Mennesker ser,

Onko sinun päiväs niinkuin ihmisen päivät? eli vuotes niinkuin ihmisen vuodet?

er dine Dage som Menneskets Dage, er dine År som Mandens Dage,

Ettäs kysyt minun vääryyttäni, ja tutkit pahaa tekoani,

siden du søger efter min Brøde, leder efter min Synd,

Vaikka tiedät, etten minä ole jumalatoin; ehkei yhtään ole, joka taitaa sinun kädestäs vapauttaa.

endskønt du ved, jeg ikke er skyldig; men af din Hånd er der ingen Redning!

Sinun kätes ovat minun valmistaneet ja tehneet minun kaikki ympäri, ja sinä tahdot hukuttaa minun?

Dine Hænder gjorde og danned mig først, så skifter du Sind og gør mig til intet!

Muista siis, että olet minun tehnyt niinkuin saven, ja annat minun tulla maaksi jälleen.

Kom i Hu, at du dannede mig som Ler, og til Støv vil du atter gøre mig!

Etkös minua ole lypsänyt kuin rieskaa, ja antanut minun juosta niinkuin juustoa?

Mon du ikke hældte mig ud som Mælk og lod mig skørne som Ost,

Sinä olet minun puettanut nahalla ja lihalla: luilla ja suonilla olet sinä minun peittänyt.

iklædte mig Hud og kød og fletted mig sammen med Ben og Sener?

Elämän ja hyvän työn olet sinä minulle osoittanut, ja sinun katsomises minun henkeni kätkee.

Du gav mig Liv og Livskraft, din Omhu vogted min Ånd

Ja vaikka sinä nämät salaat sydämessäs, niin minä tiedän sen kuitenkin, ettäs sen muistat,

og så gemte du dog i dit Hjerte på dette, jeg skønner, dit Øjemed var:

Jos minä pahaa teen, niin sinä kohta havaitset, ja et jätä minun pahaa tekoani rankaisemata.

Synded jeg, vogted du på mig og tilgav ikke min Brøde.

Jos minä olen jumalatoin, voi minua! jos minä olen hurskas, niin en minä kuitenkaan uskalla nostaa ylös päätäni. Minä olen täynnä ylönkatsetta, katsos minun viheliäisyyttäni.

Fald jeg forbrød mig, da ve mig! Var jeg retfærdig, jeg skulde dog ikke løfte mit Hoved, men mættes med Skændsel, kvæges med Nød.

Noustessa sinä ajat minua takaa niinkuin jalopeura, ja taas ihmeellisesti minun kanssani menettelet.

Knejsed jeg, jog du mig som en Løve, handlede atter ufatteligt med mig;

Sinä uudistat todistukses minua vastaan, ja vihastut kovin minun päälleni. Minua vaivaa yksi toisensa jälkeen niinkuin sota.

nye Vidner førte du mod mig, øged din Uvilje mod mig, opbød atter en Hær imod mig!

Miksis minun annoit lähteä äitini kohdusta? jospa minä olisin kuollut, ettei yksikään silmä olisi minua nähnyt!

Hvi drog du mig da af Moders Liv? Jeg burde have udåndet, uset af alle;

Niin minä olisin kuin en olisikaan ollut, kannettu äitini kohdusta hautaan.

jeg burde have været som aldrig født, været ført til Graven fra Moders Skød.

Eikö minun ikäni lyhyt ole? Lakkaa ja päästä minua, ja luovu minusta, että minä vähänkin virvoitusta saisin,

Er ej mine Livsdage få? Så slip mig, at jeg kan kvæges lidt,

Ennenkuin minä menen, enkä palaja, pimeyden ja kuolon varjon maalle,

før jeg for evigt går bort til Mørkets og Mulmets Land,

Joka on pimeyden maa ja synkiä kuolon varjo, jossa ei yhtään järjestystä ole, joka paisteessansa on niinkuin synkeys.

Landet med bælgmørkt Mulm, med Mørke og uden Orden, hvor Lyset selv er som Mørket."