Psalms 66

Davidin Psalmi ja veisu, edelläveisaajalle. Ihastukaa Jumalalle, kaikki maa.

Přednímu z kantorů, píseň žalmu. Plésej Bohu všecka země.

Veisatkaat kiitosta hänen nimensä kunniaksi, ylistäkäät häntä suuresti.

Zpívejte žalmy k slávě jména jeho, ohlašujte slávu a chválu jeho.

Sanokaat Jumalalle: kuinka ihmeelliset ovat sinun työs! sinun vihollisiltas pitää puuttuman, sinun suuren väkes tähden.

Rcete Bohu: Jak hrozný jsi v skutcích svých! Pro velikost síly tvé lháti budou tobě nepřátelé tvoji.

Kaikki maa kumartakoon sinua, ja veisatkaan kiitosta sinun nimelles, Sela!

Všecka země skláněti se tobě a prozpěvovati bude, žalmy zpívati bude jménu tvému. Sélah.

Tulkaat ja katsokaat Jumalan tekoja, joka niin ihmeellinen on töissänsä ihmisten lasten seassa.

Poďte a vizte skutky Boží, jak hrozný jest v správě při synech lidských.

Hän muuttaa meren kuivaksi, niin että jalkaisin käydään veden ylitse: siitä me hänessä iloitsemme.

Obrátil moře v suchost, řeku přešli nohou po suše, tuť jsme se veselili v něm.

Hän hallitsee voimansa kautta ijankaikkisesti, hänen silmänsä katselevat kansoja: eripuraiset ei pidä voiman korottaa itseänsä, Sela!

Panuje v síle své nade vším světem, oči jeho spatřují národy, zpurní nebudou míti zniku. Sélah.

Kiittäkäät te pakanat, meidän Jumalaamme: kajahtakaan hänen kiitoksensa ääni kauvas,

Dobrořečte národové Bohu našemu, a ohlašujte hlas chvály jeho.

Joka meidän sielumme elättää, eikä salli jalkamme liukastella.

Zachoval při životu duši naši, aniž dopustil, aby se poklesla noha naše.

Sillä sinä, Jumala, olet meitä koetellut, ja valanut meitä niinkuin hopia valetaan.

Nebo jsi nás zpruboval, ó Bože, přečistil jsi nás, tak jako přečištěno bývá stříbro.

Sinä veit meitä vankeuteen, ja panit kuorman meidän lanteillemme.

Uvedl jsi nás byl do leči, krutě jsi bedra naše ssoužil,

Sinä olet antanut ihmiset meidän päämme päällitse mennä: me olemme tuleen ja veteen tulleet, mutta sinä veit meitä ulos, ja virvoitit.

Vsadils člověka na hlavu naši, vešli jsme byli do ohně i do vody, a však jsi nás vyvedl do rozvlažení.

Sentähden minä menen polttouhrilla sinun huoneeses, ja maksan sinulle lupaukseni,

A protož vejdu do domu tvého s zápalnými obětmi, a plniti tobě budu sliby své,

Joita minun huuleni lupasivat, ja minun suuni puhunut on tuskassani.

Kteréž vyřkli rtové moji, a vynesla ústa má, když jsem byl v ssoužení.

Lihavat polttouhrit minä teen sinulle oinasten suitsutuksella: minä uhraan sinulle naudat kauristen kanssa, Sela!

Zápaly tučných beranů obětovati budu tobě s kaděním, volů i kozlů nastrojím tobě. Sélah.

Tulkaat, kuulkaat te kaikki, jotka Jumalaa pelkäätte: minä ilmoitan, mitä hän minun sielulleni on tehnyt.

Poďte, slyšte, a vypravovati budu, kteříž se koli bojíte Boha, co jest učinil duši mé.

Häntä minä suullani huusin, ja ylistin kielelläni.

Ústy svými k němu jsem volal, a vyvyšoval jsem ho jazykem svým.

Jos minä jotakin vääryyttä pitäisin sydämessäni, niin ei Herra minua kuulisi.

Bychť byl patřil k nepravosti srdcem svým, nebyl by vyslyšel Pán.

Sentähden Jumala on minua kuullut, ja ottanut vaarin minun rukoukseni äänestä.

Ale vyslyšelť Bůh, a pozoroval hlasu modlitby mé.

Kiitetty olkoon Jumala, joka ei hylkää rukoustani, eikä käännä laupiuttansa pois minusta!

Požehnaný Bůh, kterýž neodstrčil modlitby mé, a milosrdenství svého ode mne neodjal.