Psalms 55

Davidin opetus, edelläveisaajalle, kanteleilla. Jumala, kuule minun rukoukseni, ja älä peitä sinuas minun rukoukseni edestä.

Přednímu kantoru na neginot, vyučující žalm Davidův.

Ota minusta vaari ja kuule minua; että minä surkeasti valitan rukouksissani ja parun;

Slyš, ó Bože, modlitbu mou, a neskrývej se před prosbou mou.

Että vihamies niin huutaa, ja jumalatoin ahdistaa; sillä he kääntävät valheen minun päälleni, ja asettavat itsensä vihassansa minua vastaan.

Pozoruj a vyslyš mne, neboť naříkám v úpění svém, a kormoutím se,

Minun sydämeni vapisee minussa, ja kuoleman pelko lankesi minun päälleni.

A to pro křik nepřítele, pro nátisk bezbožníka; neboť sčítají na mne lživé věci, a s vzteklostí se proti mně postavují.

Pelko ja vavistus tulivat minun päälleni, ja kauhistus peitti minun.

Srdce mé bolestí ve mně, a strachové smrti připadli na mne.

Ja minä sanoin: jospa minulla olisi siivet niinkuin mettisellä, että minä lentäisin, ja (joskus) lepäisin!

Bázeň a strach přišel na mne, a hrůza přikvačila mne.

Katso, niin minä kauvas pakenisin, ja oleskelisin korvessa, Sela!

I řekl jsem: Ó bych měl křídla jako holubice, zaletěl bych a poodpočinul.

Minä rientäisin, että minä pääsisin tuulen puuskasta ja tuulispäästä.

Aj, daleko bych se vzdálil, a přebýval bych na poušti. Sélah.

Turmele, Herra, ja sekoita heidän kielensä; sillä minä näin väkivallan ja riidan kaupungissa.

Pospíšil bych ujíti větru prudkému a vichřici.

He käyvät sen ympäri päivällä ja yöllä hänen muurinsa päällä: vääryys ja vaiva on sen keskellä.

Zkaz je, ó Pane, změť jazyk jejich, neboť jsem spatřil bezpráví a rozbroj v městě.

Vääryys on sen keskellä: valhe ja petos ei luovu hänen kaduiltansa.

Dnem i nocí ty věci je obkličují po zdech jeho, a v prostředku jeho jest nepravost a převrácenost.

Sillä jos minun vihamieheni häpäisis minua, sen minä kärsisin: ja jos minun vainoojani nousis minua vastaan, niin minä kätkisin itseni hänen edestänsä.

Těžkosti jsou u prostřed něho, aniž vychází chytrost a lest z ulic jeho.

Vaan sinä olet minun kumppanini, minun johdattajani ja minun tuttavani:

Nebo ne nějaký nepřítel útržky mi činil, sic jinak snesl bych to; ani ten, kdož mne nenávidí, pozdvihl se proti mně, nebo skryl bych se před ním:

Me jotka ystävällisesti keskenämme neuvoa pidimme, ja vaelsimme Jumalan huoneesen joukossa.

Ale ty, člověče mně rovný, vůdce můj a domácí můj;

Langetkoon kuolema heidän päällensä, ja he menkään elävänä alas helvettiin; sillä sula pahuus on heidän asuinsioissansa heidän keskellänsä.

Ješto jsme spolu mile tajné rady držívali, a do domu Božího společně chodívali.

Mutta minä huudan Jumalan tykö; ja Herra auttaa minua.

Ó by je smrt náhle přikvačila, tak aby za živa sstoupiti musili do pekla; nebo jest nešlechetnost v příbytcích jejich a u prostřed nich.

Ehtoona, aamulla ja puolipäivänä minä valitan ja itken; ja hän kuulee minun ääneni.

Já pak k Bohu volati budu, a Hospodin vysvobodí mne.

Hän lunastaa minun sieluni niistä, jotka sotivat minua vastaan, ja saattaa hänelle rauhan; sillä monta on minua vastaan.

U večer, i ráno, též o poledni modliti se, a nezbedně volati budu, až i vyslyší hlas můj.

Jumala kuulkoon, ja heitä nöyryyttäköön, joka alusta ollut on, Sela! jotka ei paranna heitänsä, eikä pelkää Jumalaa.

Vykoupíť duši mou, tak aby v pokoji byla před válkou proti mně; nebo veliké množství bylo jich při mně.

He laskevat kätensä hänen rauhallistensa päälle, ja turmelevat hänen liittonsa.

Vyslyšíť Bůh silný, a je ssouží, (neboť sedí od věčnosti, Sélah), proto že nenapravují, aniž se bojí Boha.

Heidän suunsa on liukkaampi kuin voi, ja sota on heidän sydämessänsä: heidän sanansa ovat sileämmät kuin öljy, ja ne ovat paljaat miekat.

Vztáhl ruce své na ty, kteříž s ním pokoj měli, a zrušil smlouvu svou.

Heitä surus Herran päälle, hän sinusta murheen pitää, ja ei salli vanhurskaan olla kulkiana ijankaikkisesti.

Libější než máslo byla slova úst jeho, ale v srdci boj; měkčejší nad olej řeči jeho, a však byly jako mečové.

Mutta sinä, Jumala, syökset heitä syvään kuoppaan: murhamiehet ja pettäjät ei pidä tuleman puoli-ikäänsä; vaan minä toivon sinuun.

Uvrz na Hospodina břímě své, a onť opatrovati tě bude, aniž dopustí, aby na věky pohnut byl spravedlivý. [ (Psalms 55:24) Ale onyno, ty Bože, svedeš do jámy zatracení; lidé zajisté vražedlní a lstiví nedojdou polovice dnů svých, já pak v tebe doufati budu. ]