Psalms 37

Davidin Psalmi. Älä vihastu pahain tähden, ja älä kadehdi pahantekiöitä.

Žalm Davidův. Nehněvej se příčinou zlostníků, nechtěj záviděti těm, kteříž páší nepravost.

Sillä niinkuin heinä he pian hakataan pois, ja lakastuvat niinkuin vihoittava ruoho.

Nebo jako tráva v náhle podťati budou, a jako zelená bylina uvadnou.

Toivo Herraan ja tee hyvää: asu maassa ja elätä itses vakuudella.

Doufej v Hospodina, a

Iloitse Herrassa, ja hän antaa sinulle, mitä sinun sydämes halajaa.

Těš se v Hospodinu, a dá tobě žádosti srdce tvého.

Anna ties Herran haltuun, ja toivo hänen päällensä; kyllä hän sen tekee.

Uval na Hospodina cestu svou, a slož v něm naději, onť zajisté všecko spraví.

Ja hän tuo edes vanhurskautes niinkuin valkeuden, ja oikeutes niinkuin puolipäivän.

A vyvedeť spravedlnost tvou jako světlo, a nevinu tvou jako poledne.

Tyydy Herraan, ja odota häntä: älä kiivoittele sitä, jonka tie menestyy ja sitä ihmistä, joka vääryyttä tekee.

Mlčelivě se měj k Hospodinu, a očekávej na něj pečlivě. Nekormuť se příčinou toho, jemuž se daří na cestě jeho, příčinou člověka, kterýž provodí, cožkoli umyslil.

Lakkaa vihasta ja hylkää tuimuus: älä niin vihastu, ettäs itsekin pahaa teet.

Pusť mimo sebe hněv, a zanech prchlivosti; nezpouzej se tak, abys zle činiti chtěl.

Sillä pahat hävitetään; mutta Herraa odottavaiset perivät maan.

Nebo zlostníci vypléněni budou, ale ti, kteříž očekávají na Hospodina, dědičně zemí vládnouti budou.

Vielä vähä hetki on, niin ei jumalatoin olekaan; ja kuin sinä katsot hänen siaansa, niin hän on poissa.

Po malé chvíli zajisté, anť bezbožníka nebude, a pohledíš na místo jeho, anť ho již není.

Mutta siviät perivät maan, ja iloitsevat suuressa rauhassa.

Ale tiší dědičně obdrží zemi, a rozkoš míti budou ve množství pokoje.

Jumalatoin uhkaa vanhurskasta, ja kiristelee hampaitansa hänen päällensä.

Zle myslí bezbožník o spravedlivém, a škřipí na něj zuby svými,

Mutta Herra nauraa häntä; sillä hän näkee hänen päivänsä joutuvan.

Ale Hospodin směje se jemu; nebo vidí, že se přibližuje den jeho.

Jumalattomat vetävät miekkansa ja jännittävät joutsensa, kukistaaksensa raadollista ja köyhää, ja teurastaaksensa hurskaita heidän teissänsä.

Vytrhujíť bezbožníci meč, a natahují lučiště své, aby porazili chudého a nuzného, aby hubili ty, kteříž jsou ctného obcování;

Mutta heidän miekkansa pitää käymän heidän sydämeensä; ja heidän joutsensa pitää särkymän.

Ale meč jejich vejde v jejich srdce, a lučiště jejich budou polámána.

Se vähä, mikä vanhurskaalla on, on parempi kuin monen jumalattoman suuret tavarat.

Lepší jest málo, což má spravedlivý, než veliká bohatství bezbožníků mnohých.

Sillä jumalattoman käsivarsi pitää rikottaman; mutta Herra vahvistaa vanhurskaat.

Nebo ramena bezbožných polámána budou, spravedlivé pak zdržuje Hospodin.

Herra tietää hurskasten päivät, ja heidän perimisensä pysyy ijankaikkisesti.

Znáť Hospodin dny upřímých, protož dědictví jejich na věky zůstane.

Ei he tule häpiään pahalla ajalla; ja nälkävuosina pitää heillä kyllä oleman.

Nebudouť zahanbeni v čas zlý, a ve dnech hladu nasyceni budou;

Sillä jumalattomat hukkuvat, ja Herran viholliset, ehkä he olisivat niinkuin ihana niitty, niin heidän pitää kuitenkin niinkuin savu katooman.

Ale bezbožníci zahynou, a nepřátelé Hospodinovi, jak tuk beranů s dymem mizí, tak zmizejí.

Jumalatoin ottaa lainan ja ei maksa; mutta hurskas on laupias ja runsas.

Vypůjčuje bezbožník, a nemá co oplatiti, ale spravedlivý milost činí, a rozdává.

Sillä hänen siunattunsa perivät maan; mutta hänen kirottunsa pitää hävitettämän.

Nebo požehnaní ode Pána zemí vládnouti budou, ale zlořečení od něho budou vypléněni.

Herralta senkaltaisen miehen vaellus hallitaan; ja hänen tiensä kelpaa hänelle.

Krokové člověka spravedlivého od Hospodina spravováni bývají, a cestu jeho libuje.

Jos hän lankee, niin ei häntä hyljätä; sillä Herra tukee hänen kätensä.

Jestliže by upadl, neurazí se; nebo Hospodin drží jej za ruku jeho.

Minä olin nuori, ja vanhennuin, ja en ikänä nähnyt vanhurskasta hyljätyksi, enkä hänen siemenensä kerjäävän leipää.

Mlad jsem byl, a sstaral jsem se, a neviděl jsem spravedlivého opuštěného, ani semene jeho žebrati chleba.

Hän on aina laupias, ja lainaa mielellänsä; ja hänen siemenensä on siunattu.

Každého dne milost činí, i půjčuje, a však símě jeho jest v požehnání.

Vältä pahaa, ja tee hyvää, ja pysy ijankaikkisesti.

Odstup od zlého, a čiň dobré, a bydliti budeš na věky.

Sillä Herra rakastaa oikeutta, ja ei hylkää pyhiänsä: ne kätketään ijankaikkisesti; mutta jumalattomain siemen pitää hävitettämän.

Nebo Hospodin miluje soud, a neopouští svatých svých, na věky v stráži jeho budou; símě pak bezbožníků bude vypléněno.

Hurskaat perivät maan, ja asuvat siinä ijankaikkisesti.

Ale spravedliví ujmou zemi dědičně, a na věky v ní přebývati budou.

Vanhurskaan suu puhuu viisautta, ja hänen kielensä opettaa oikeutta.

Ústa spravedlivého mluví moudrost, a jazyk jeho vynáší soud.

Hänen Jumalansa laki on hänen sydämessänsä; ja ei hänen askeleensa livisty.

Zákon Boha jeho jest v srdci jeho, pročež nepodvrtnou se nohy jeho.

Jumalatoin väijyy vanhurskasta, ja etsii häntä tappaaksensa;

Špehujeť bezbožník po spravedlivém, a hledá ho zahubiti;

Mutta ei Herra jätä häntä hänen käsiinsä, ja ei tuomitse häntä, koska hän tuomitaan.

Ale Hospodin ho nenechá v ruce jeho, aniž ho dopustí potupiti, když by souzen byl.

Odota Herraa, ja kätke hänen tiensä, niin hän sinun korottaa, ettäs perit maan: ja sinä saat nähdä jumalattomat hävitettävän.

Očekávejž tedy na Hospodina, a ostříhej cesty jeho, a on tě povýší, abys dědičně obdržel zemi, z níž že vykořeněni budou bezbožníci, uhlédáš.

Minä näin jumalattoman, sangen jalon ja valtiaan, joka levitti itsensä, ja vihotti niinkuin viheriäinen laakeripuu.

Viděl jsem bezbožníka hrozné síly, an se rozložil jako zelený samorostlý strom.

Ja hän meni pois, ja katso ei hän enää ollut; ja minä kysyin häntä, ja ei häntä mistään löydetty.

Ale tudíž pominul, a aj nebylo ho; nebo hledal jsem ho, a není nalezen.

Ole viatoin, ja pidä sinus oikein; sillä senkaltaiset viimein menestyvät;

Pozor měj na pobožného, a viz upřímého, žeť takového člověka poslední věci jsou potěšené,

Mutta väärät pitää ynnä hukkuman, ja jumalattomat pitää viimein hävitettämän.

Přestupníci pak že tolikéž vyhlazeni budou, a bezbožníci naposledy vyťati.

Mutta Herra auttaa vanhurskaita: hän on heidän väkevyytensä tuskan ajalla.

Ale spasení spravedlivých jest od Hospodina, onť jest síla jejich v času ssoužení.

Ja Herra auttaa heitä ja päästää heitä: hän pelastaa heitä jumalattomista ja vapahtaa heitä; sillä he uskalsivat häneen.

Spomáháť jim Hospodin, a je vytrhuje, vytrhuje je od bezbožníků, a zachovává je; nebo doufají v něho.