Psalms 147

Kiittäkäät Herraa! sillä Jumalaamme kiittää on kallis asia: kiitos on suloinen ja kaunis.

Chvalte Hospodina, nebo dobré jest zpívati žalmy Bohu našemu, nebo rozkošné jest, a ozdobná jest chvála.

Herra rakentaa Jerusalemin, ja kokoo hajoitetut Israelilaiset.

Stavitel Jeruzaléma Hospodin, rozptýlený lid Izraelský shromažďuje,

Hän parantaa murretut sydämet, ja sitoo heidän kipunsa.

Kterýž uzdravuje skroušené srdcem, a uvazuje bolesti jejich,

Hän lukee tähdet, ja kutsuu heitä kaikkia nimeltänsä.

Kterýž sčítá počet hvězd, a každé z nich ze jména povolává.

Suuri on meidän Herramme, ja suuri hänen voimansa, ja hänen viisautensa on määrätöin.

Velikýť jest Pán náš, a nesmírný v síle; rozumnosti jeho není počtu.

Herra ojentaa raadolliset, ja jumalattomat maahan paiskaa.

Pozdvihuje pokorných Hospodin, ale bezbožné snižuje až k zemi.

Vuoroin veisatkaat Herralle kiitossanalla, ja veisatkaat meidän Herrallemme kanteleella;

Zpívejte Hospodinu s díkčiněním, zpívejte žalmy Bohu našemu na citaře,

Joka taivaan pilvillä peittää ja antaa sateen maan päälle; joka ruohot vuorilla kasvattaa;

Kterýž zastírá nebesa hustými oblaky, nastrojuje zemi déšť, a vyvodí trávu na horách.

Joka eläimille antaa heidän ruokansa, ja kaarneen pojille, jotka häntä avuksensa huutavat.

Kterýž dává hovadům potravu jejich, i mladým krkavcům, kteříž volají k němu.

Ei hän mielisty hevosten väkevyyteen, eikä hänelle kelpaa miehen sääriluut.

Nemáť v síle koně zalíbení, aniž se kochá v lejtkách muže udatného.

Herralle kelpaavat ne, jotka häntä pelkäävät, ja jotka hänen laupiuteensa uskaltavat.

Líbost má Hospodin v těch, kteříž se ho bojí, a kteříž doufají v milosrdenství jeho.

Ylistä, Jerusalem, Herraa: kiitä, Zion, sinun Jumalaas!

Chval, Jeruzaléme, Hospodina, chval Boha svého, Sione.

Sillä hän vahvistaa sinun porttis salvat, ja siunaa sinussa sinun lapses.

Nebo on utvrzuje závory bran tvých, požehnání udílí synům tvým u prostřed tebe.

Hän saattaa rauhan sinun ääriis, ja ravitsee sinua parhailla nisuilla.

On působí v končinách tvých pokoj, a bělí pšeničnou nasycuje tě.

Hän lähettää puheensa maan päälle: hänen sanansa nopiasti juoksee.

On když vysílá na zemi rozkaz svůj, velmi rychle k vykonání běží slovo jeho.

Hän antaa lumen niinkuin villan; hän hajoittaa härmän niinkuin tuhan.

Onť dává sníh jako vlnu, jíním jako popelem posýpá.

Hän heittää rakeensa niinkuin palat; kuka hänen pakkasensa edessä kestää?

Hází ledem svým jako skyvami; před zimou jeho kdo ostojí?

Hän lähettää sanansa, ja sulaa ne; hän antaa tuulen puhaltaa, niin vedet juoksevat.

Vysílaje slovo své, rozpouští je; hned jakž povane větrem svým, anť tekou vody.

Hän ilmoittaa Jakobille sanansa, ja Israelille säätynsä ja oikeutensa.

Zvěstuje slovo své Jákobovi, ustanovení svá a soudy své Izraelovi.

Ei hän niin tehnyt kaikille pakanoille; eikä he tiedä hänen oikeuttansa, Halleluja!

Neučinilť tak žádnému národu, a protož soudů jeho nepoznali. Halelujah.