Psalms 115

Ei meille, Herra, ei meille, vaan sinun nimelles anna kunnia, sinun armos ja totuutes tähden.

Ne nám, Hospodine, ne nám, ale jménu svému dej čest, pro milosrdenství své a pro pravdu svou.

Miksi pakanat sanovat: kussa on nyt heidän Jumalansa?

Proč mají říkati pohané: Kdež jest nyní Bůh jejich?

Mutta meidän Jumalamme on taivaissa: mitä ikänä hän tahtoo, sen hän tekee.

Ješto Bůh náš jest na nebi, čině všecko, což se mu líbí.

Vaan heidän epäjumalansa ovat hopia ja kulta, ihmisten käsillä tehdyt.

Modly pak jejich jsou stříbro a zlato, dílo rukou lidských.

Heillä on suu, ja ei puhu: heillä ovat silmät, ja ei näe.

Ústa mají, a nemluví, oči mají, a nevidí.

Heillä ovat korvat, ja ei kuule: heillä ovat sieraimet, ja ei haista.

Uši mají, a neslyší, nos mají, a nečijí.

Heillä ovat kädet, ja ei rupee: heillä ovat jalat, ja ei käy; ja ei puhu kurkustansa.

Ruce mají, a nemakají, nohy mají, a nechodí, aniž volati mohou hrdlem svým.

Jotka niitä tekevät, ovat niiden kaltaiset, ja kaikki, jotka heihin uskaltavat.

Nechať jsou jim podobni, kteříž je dělají, a kdožkoli v nich doufají.

Mutta Israel toivokaan Herran päälle: hän on heidän apunsa ja heidän kilpensä.

Izraeli, doufej v Hospodina, nebo spomocníkem a štítem takových on jest.

Aaronin huone toivokaan Herran päälle: hän on heidän apunsa ja heidän kilpensä.

Dome Aronův, doufej v Hospodina, spomocníkem a štítem takových on jest.

Jotka Herraa pelkäävät, toivokaan myös Herran päälle: hän on heidän apunsa ja heidän kilpensä.

Kteříž se bojíte Hospodina, doufejte v Hospodina, spomocníkem a štítem takových on jest.

Herra muistaa meitä ja siunaa meitä: hän siunaa Israelin huoneen, hän siunaa Aaronin huoneen.

Hospodin rozpomena se na nás, požehná; požehná domu Izraelovu, požehná i domu Aronovu.

Hän siunaa ne, jotka Herraa pelkäävät, sekä pienet että suuret.

Požehná bojícím se Hospodina, malým, i velikým.

Herra siunatkoon teitä enemmin ja enemmin, teitä ja teidän lapsianne.

Rozmnoží Hospodin vás, vás i syny vaše.

Te olette Herran siunatut, joka taivaat ja maan on tehnyt.

Požehnaní vy od Hospodina, kterýž učinil nebesa i zemi.

Taivasten taivaat ovat Herran; mutta maan on hän ihmisten lapsille antanut.

Nebesa jsou nebesa Hospodinova, zemi pak dal synům lidským.

Kuolleet ei taida Herraa kiittää, eikä ne, jotka menevät alas hiljaisuuteen.

Ne mrtví chváliti budou Hospodina, ani kdo ze všech těch, kteříž sstupují do místa mlčení,

Mutta me kiitämme Herraa, hamasta nyt ja ijankaikkiseen, Halleluja!

Ale my dobrořečiti budeme Hospodinu od tohoto času až na věky. Halelujah.