Psalms 107

Kiittäkäät Herraa; sillä hän on hyvä, ja hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti.

Oslavujte Hospodina, nebo jest dobrý, nebo na věky milosrdenství jeho.

Sanokaan Herran lunastetut, jotka hän on tuskasta vapahtanut,

Nechť o tom vypravují ti, kteříž jsou vykoupeni skrze Hospodina, jak je on vykoupil z ruky těch, kteříž je ssužovali,

Ja jotka hän on maakunnista koonnut, idästä ja lännestä, pohjoisesta ja etelästä,

A shromáždil je z zemí, od východu a od západu, od půlnoci i od moře.

Jotka eksyksissä vaelsivat korvessa umpitietä, ja ei he löytäneet kaupunkia asuaksensa,

Bloudili po poušti, po cestách pustých, města k přebývání nenacházejíce.

Isoovaiset ja janoovaiset; ja heidän sielunsa vaipui heissä.

Hladovití a žízniví byli, až v nich svadla duše jejich.

Ja he huusivat Herraa tuskissansa, ja hän pelasti heitä heidän hädistänsä,

Když volali k Hospodinu v ssoužení svém, z úzkostí jejich vytrhl je,

Ja vei heitä oikiaa tietä, että he menivät asuinkaupunkiin.

A vedl je po cestě přímé, aby přišli do města k bydlení.

Kiittäkään he siis Herraa hänen laupiutensa edestä, ja hänen ihmeittensä tähden, jotka hän ihmisten lasten kohtaan tekee:

Nechať oslavují před Hospodinem milosrdenství jeho, a divné skutky jeho před syny lidskými,

Että hän ravitsee himoitsevaisen sielun ja täyttää isoovaisen sielun hyvyydellä.

Poněvadž napájí duši žíznivou, a duši hladovitou naplňuje dobrými věcmi.

Jotka istuvat pimeässä ja kuoleman varjossa, vangitut ahdistuksessa ja raudoissa:

Kteříž sedí ve tmě a v stínu smrti, sevříni jsouce bídou i železy,

Että he olivat Jumalan käskyä vastaan kovakorvaiset, ja olivat katsoneet ylön ylimmäisen lain;

Protože odporni byli řečem Boha silného, a radou Nejvyššího pohrdli.

Sentähden täytyi heidän sydämensä onnettomuudella vaivattaa, niin että he lankesivat, ja ei kenkään heitä auttanut.

Pročež ponížil bídou srdce jejich, padli, a nebylo pomocníka.

Ja he huusivat Herraa tuskissansa, ja hän autti heitä heidän hädistänsä,

Když volají k Hospodinu v ssoužení svém, z úzkostí je vysvobozuje.

Ja vei heitä pimeydestä ulos ja kuoleman varjosta, ja särki heidän siteensä.

Vyvodí je z temností a stínu smrti, a svazky jejich trhá.

Kiittäkään he siis Herraa hänen laupiutensa edestä, ja hänen ihmeittensä tähden, jotka hän ihmisten lasten kohtaan tekee:

Nechať oslavují před Hospodinem milosrdenství jeho, a divné skutky jeho před syny lidskými,

Että hän särkee vaskiportit, ja rikkoo rautaiset salvat.

Poněvadž láme brány měděné, a závory železné posekává.

Hullut, jotka rangaistiin ylitsekäymisensä tähden, ja synteinsä tähden,

Blázni pro cestu převrácenosti své, a pro nepravosti své v trápení bývají.

Heidän sielunsa kauhistui kaikkea ruokaa, ja saivat kuolintautinsa.

Oškliví se jim všeliký pokrm, až se i k branám smrti přibližují.

Ja he huusivat Herraa tuskissansa, ja hän autti heitä heidän hädistänsä.

Když volají k Hospodinu v ssoužení svém, z úzkostí jejich je vysvobozuje.

Hän lähetti sanansa ja paransi heitä, ja pelasti heitä, ettei he kuolleet.

Posílá slovo své, a uzdravuje je, a vysvobozuje je z hrobu.

Kiittäkään he siis Herraa hänen laupiutensa edestä, ja hänen ihmeittensä tähden, jotka hän ihmisten lasten kohtaan tekee,

Nechať oslavují před Hospodinem milosrdenství jeho, a divné skutky jeho před syny lidskými,

Ja uhratkaan kiitosuhria, ja luetelkaan hänen tekojansa ilolla.

A obětujíce oběti chvály, ať vypravují skutky jeho s prozpěvováním.

Jotka haaksilla meressä vaeltavat, ja asiansa toimittavat suurilla vesillä,

Kteří se plaví po moři na lodech, pracujíce na velikých vodách,

He näkivät Herran työt, ja hänen ihmeensä syvyydessä.

Tiť vídají skutky Hospodinovy, a divy jeho v hlubokosti.

Kuin hän sanoi, ja paisutti suuren ilman, joka aallot nosti ylös,

Jakž jen dí, hned se strhne vítr bouřlivý, a dme vlny mořské.

Niin he menivät ylös taivasta kohden ja menivät syvyyteen alas, että heidän sielunsa ahdistuksesta epäili,

Vznášejí se k nebi, sstupují do propasti, duše jejich v nebezpečenství rozplývá se.

Että he horjuivat ja hoipertelivat niinkuin juopuneet, ja ei silleen neuvoa tietäneet;

Motají se a nakloňují jako opilý, a všecko umění jejich mizí.

Ja he huusivat Herraa tuskissansa, ja hän autti heitä heidän hädistänsä.

Když volají k Hospodinu v ssoužení svém, z úzkostí jejich je vysvobozuje.

Ja hän hillitsi kovan ilman, että aallot asettuivat.

Proměňuje bouři v utišení, tak že umlkne vlnobití jejich.

Ja he tulivat iloisiksi, että tyveni, ja hän vei heitä satamaan heidän mielensä jälkeen.

I veselí se, že utichlo; a tak přivodí je k břehu žádostivému.

Kiittäkään he siis Herraa hänen laupiutensa edestä, ja hänen ihmeittensä tähden, jotka hän ihmisten lasten kohtaan tekee.

Nechať oslavují před Hospodinem milosrdenství jeho, a divné skutky jeho před syny lidskými.

Ja ylistäkään häntä kansan seurakunnassa, ja kiittäkään häntä vanhimpain seassa,

Nechť ho vyvyšují v shromáždění lidu, a v radě starců chválí jej.

Joka virrat teki erämaaksi, ja vesilähteet kuivaksi maaksi,

Obrací řeky v poušť, a prameny vod v suchost,

Ettei hedelmällinen maa mitään kantanut, heidän pahuutensa tähden, jotka siinä asuivat.

Zemi úrodnou v slatinnou, pro zlost obyvatelů jejích.

Erämaan teki hän vesilammiksi ja kuivan maan vesilähteeksi,

Pustiny obrací v jezera, a zemi vyprahlou v prameny vod.

Ja asetti sinne isoovaiset; ja he valmistivat siihen kaupunkia, jossa he asuivat,

I osazuje na ní hladovité, aby stavěli města k bydlení.

Ja kylvivät pellot ja viinapuita istuttivat, ja saivat jokavuotisen hedelmän.

Kteříž osívají pole, a dělají vinice, a shromažďují sobě užitek úrody.

Ja hän siunasi heitä ja he sangen suuresti enenivät, ja hän antoi paljon karjaa heille;

Takť on jim žehná, že se rozmnožují velmi, a dobytka jejich neumenšuje.

Jotka olivat painetut alas ja sorretut pahain väkivallalta ja ahdistukselta,

A někdy pak umenšeni a sníženi bývají ukrutenstvím, bídou a truchlostí,

Koska ylönkatse päämiesten päälle vuodatettu oli, ja kaikki maa eksyksissä ja autiona oli.

Když vylévá pohrdání na knížata, dopouštěje, aby bloudili po poušti bezcestné.

Ja hän varjeli köyhää raadollisuudesta, ja enensi hänen sukunsa niinkuin lauman.

Onť vyzdvihuje nuzného z trápení, a rozmnožuje rodinu jako stádo.

Näitä vanhurskaat näkevät ja iloitsevat, ja jokainen paha suu pitää tukittaman.

Nechť to spatřují upřímí, a rozveselí se, ale všeliká nepravost ať zacpá ústa svá.

Kuka on taitava ja näitä kätkee, se ymmärtää Herran moninaisen laupiuden.

Ale kdo jest tak moudrý, aby toho šetřil, a vyrozumíval mnohému milosrdenství Hospodinovu?