Psalms 103

Davidin Psalmi. Kiitä Herraa, sieluni, ja kaikki mitä minussa on, hänen pyhää nimeänsä!

Davidův. Dobrořeč duše má Hospodinu, a všecky vnitřnosti mé jménu svatému jeho.

Kiitä Herraa, sieluni, ja älä unohda, mitä hyvää hän minulle tehnyt on,

Dobrořeč duše má Hospodinu, a nezapomínej se na všecka dobrodiní jeho,

Joka sinulle kaikki syntis antaa anteeksi, ja parantaa kaikki rikokses;

Kterýž odpouští tobě všecky nepravosti, kterýž uzdravuje všecky nemoci tvé,

Joka henkes päästää turmeluksesta, joka sinun kruunaa armolla ja laupiudella;

Kterýž vysvobozuje od zahynutí život tvůj, kterýž tě korunuje milosrdenstvím a mnohým slitováním,

Joka suus täyttää hyvyydellä, että sinun nuoruutes uudistetaan niinkuin kotkan.

Kterýž nasycuje dobrými věcmi ústa tvá, tak že se obnovuje jako orlice mladost tvá.

Herra saattaa vanhurskauden ja tuomion kaikille, jotka vääryyttä kärsivät.

Činí, což spravedlivého jest, Hospodin, a soudy všechněm utištěným.

Hän on tiensä Mosekselle tiettäväksi tehnyt, Israelin lapsille tekonsa.

Známé učinil Mojžíšovi cesty své, synům Izraelským skutky své.

Laupias ja armollinen on Herra, kärsiväinen ja aivan hyvä.

Lítostivý a milostivý jest Hospodin, dlouhoshovívající a mnohého milosrdenství.

Ei hän aina riitele, eikä vihastu ijankaikkisesti.

Nebudeť ustavičně žehrati, ani na věky hněvu držeti.

Ei hän synteimme perästä tee meille, eikä kosta meille pahain tekoimme jälkeen.

Ne podlé hříchů našich nakládá s námi, ani vedlé nepravostí našich odplacuje nám.

Sillä niin korkia kuin taivas on maasta, antaa hän armonsa lisääntyä niille, jotka häntä pelkäävät.

Nebo jakož jsou vysoko nebesa nad zemí, tak jest vyvýšené milosrdenství jeho nad těmi, kteříž se ho bojí.

Niin kaukana kuin itä on lännestä, siirsi hän meistä pahat tekomme.

A jak daleko jest východ od západu, tak daleko vzdálil od nás přestoupení naše.

Niinkuin isä armahtaa lapsia, niin Herrakin armahtaa pelkääväisiänsä;

Jakož se slitovává otec nad dítkami,tak se slitovává Hospodin nad těmi, kteříž se hobojí.

Sillä hän tietää, minkäkaltainen teko me olemme: hän muistaa meidät tomuksi.

Onť zajisté zná slepení naše, v paměti má, že prach jsme.

Ihminen on eläissänsä niinkuin ruoho: hän kukoistaa niinkuin kukkanen kedolla:

Dnové člověka jsou jako tráva, a jako květ polní, tak kvete.

Kuin tuuli käy sen päällitse, niin ei hän enään kestä, eikä hänen siansa tunne häntä ensinkään.

Jakž vítr na něj povane, anť ho není, aniž ho již více pozná místo jeho.

Mutta Herran armo pysyy ijankaikkisesta ijankaikkiseen, hänen pelkääväistensä päälle, ja hänen vanhurskautensa lasten lapsiin,

Milosrdenství pak Hospodinovo od věků až na věky nad těmi, kteříž se ho bojí, a spravedlnost jeho nad syny synů,

Niille, jotka hänen liittonsa pitävät, ja muistavat hänen käskyjänsä, tehdäksensä niitä.

Kteříž ostříhají smlouvy jeho, a pamatují na přikázaní jeho, aby je činili.

Herra on valmistanut istuimensa taivaassa, ja hänen valtakuntansa hallitsee kaikkia.

Hospodin na nebesích utvrdil trůn svůj, a kralování jeho nade vším panuje.

Kiittäkäät Herraa, te hänen enkelinsä, te väkevät sankarit, jotka hänen käskynsä toimitatte, että hänen sanansa ääni kuultaisiin.

Dobrořečte Hospodinu andělé jeho, kteříž jste mocní v síle, a činíte slovo jeho, poslušní jsouc hlasu slova jeho.

Kiittäkäät Herraa, kaikki hänen sotaväkensä, te hänen palveliansa, jotka teette hänen tahtonsa.

Dobrořečte Hospodinu všickni zástupové jeho, služebníci jeho, kteříž činíte vůli jeho.

Kiittäkäät Herraa, kaikki hänen työnsä, kaikissa hänen valtansa paikoissa: kiitä, sieluni, Herraa.

Dobrořečte Hospodinu všickni skutkové jeho, na všech místech panování jeho. Dobrořeč duše má Hospodinu.