Proverbs 29

Joka kuritukselle on uppiniskainen, hän äkisti kadotetaan ilman yhdetäkään avuta.
Člověk, kterýž často kárán bývaje, zatvrzuje šíji, rychle potřín bude, tak že neprospěje žádné lékařství.
Kuin vanhurskaita monta on, niin kansa iloitsee; vaan kuin jumalatoin hallitsee, niin kansa huokaa.
Když se množí spravedliví, veselí se lid; ale když panuje bezbožník, vzdychá lid.
Joka viisautta rakastaa, hän iloittaa isänsä; mutta joka huoria elättää, hän tuhlaa tavaraansa.
Muž, kterýž miluje moudrost, obveseluje otce svého; ale kdož se přitovaryšuje k nevěstkám, mrhá statek.
Kuningas rakentaa oikeudella valtakunnan; vaan lahjain ottaja sen turmelee.
Král soudem upevňuje zemi, muž pak, kterýž béře dary, boří ji.
Joka lähimmäisensä kanssa liehakoitsee, hän hajoittaa verkon jalkainsa eteen.
Člověk, kterýž pochlebuje příteli svému, rozprostírá sít před nohama jeho.
Kuin paha syntiä tekee, niin hän hänensä paulaan sekoittaa; vaan vanhurskas riemuitsee, ja hänellä on ilo.
Výstupek bezbožného jest jemu osídlem, spravedlivý pak prozpěvuje a veselí se.
Vanhurskas tuntee köyhän asian; vaan jumalatoin ei ymmärrä viisautta.
Spravedlivý vyrozumívá při nuzných, ale bezbožník nemá s to rozumnosti ani umění.
Pilkkaajat hajoittavat kaupungin; vaan viisaat asettavat vihan.
Muži posměvači zavozují město, ale moudří odvracují hněv.
Kuin viisas tulee tyhmän kanssa oikeutta käymään, joko hän on vihainen eli iloinen, niin ei ole hänellä yhtään lepoa.
Muž moudrý, kterýž se nesnadní s mužem bláznivým, buď že se pohne, buď že se směje, nemá pokoje.
Verikoirat vihaavat siviää; vaan vanhurskaat holhovat häntä.
Vražedlníci v nenávisti mají upřímého, ale upřímí pečují o duši jeho.
Tyhmä vuodattaa kaiken henkensä; vaan viisas sen pidättää.
Všecken duch svůj vypouští blázen, ale moudrý na potom zdržuje jej.
Päämies, joka valhetta rakastaa, hänen palveliansa ovat kaikki jumalattomat.
Pána toho, kterýž rád poslouchá slov lživých, všickni služebníci jsou bezbožní.
Köyhä ja rikas kohtasivat toinen toisensa: Herra valaisee heidän molempain silmänsä.
Chudý a dráč potkávají se, obou dvou však oči osvěcuje Hospodin.
Kuningas, joka uskollisesti tuomitsee köyhiä, hänen istuimensa vahvistetaan ijankaikkisesti.
Krále toho, kterýž soudí právě nuzné, trůn na věky bývá utvrzen.
Vitsa ja rangaistus antaa viisauden; vaan itsevaltainen lapsi häpäisee äitinsä.
Metla a kárání dává moudrost, ale dítě sobě volné k hanbě přivodí matku svou.
Jossa monta jumalatointa on, siinä on monta syntiä; vaan vanhurskaat näkevät heidän lankeemisensa.
Když se rozmnožují bezbožní, rozmnožuje se převrácenost, a však spravedliví spatřují pád jejich.
Kurita poikaas, niin hän sinua virvoitaa, ja saattaa sielus iloiseksi.
Tresci syna svého, a přineseť odpočinutí, a způsobí rozkoš duši tvé.
Kuin ennustukset loppuvat, niin kansa hajoitetaan; vaan autuas kätkee lain.
Když nebývá vidění, rozptýlen bývá lid; kdož pak ostříhá zákona, blahoslavený jest.
Palvelia ei anna itsiänsä kurittaa sanoilla; sillä vaikka hän sen ymmärtää, niin ei hän vastaa.
Slovy nebývá napraven služebník; nebo rozuměje, však neodpoví.
Jos sinä näet jonkun, joka on nopsa puhumaan: enempi on toivoa tyhmästä kuin hänestä.
Spatřil-li bys člověka, an jest kvapný v věcech svých, lepší jest naděje o bláznu, než o takovém.
Jos palvelia nuoruudesta herkullisesti pidetään, niin hän tahtoo sitte poikana olla.
Kdo rozkošně chová z dětinství služebníka svého, naposledy bude syn.
Vihainen mies saattaa riidan, ja kiukkuinen tekee monta syntiä.
Člověk hněvivý vzbuzuje svár, a prchlivý mnoho hřeší.
Ylpeys kukistaa ihmisen; vaan kunnia korottaa nöyrän.
Pýcha člověka snižuje jej, ale chudý duchem dosahuje slávy.
Joka varkaan kanssa on osallinen, hän vihaa sieluansa, niin myös se, joka kuulee kirouksen ja ei ilmoita.
Kdo má spolek s zlodějem, v nenávisti má duši svou; zlořečení slyší, však neoznámí.
Joka pelkää ihmistä, hän tulee lankeemukseen; mutta joka luottaa Herraan, hän tulee pidetyksi ylös.
Strašlivý člověk klade sobě osídlo, ale kdo doufá v Hospodina, bývá povýšen.
Moni etsii päämiehenkasvoja; mutta jokaisen tuomio tulee Herralta.
Mnozí hledají tváři pánů, ješto od Hospodina jest soud jednoho každého.
Jumalatoin ihminen on vanhurskaille kauhistus; ja joka oikialla tiellä on, hän on jumalattomalle kauhistus.
Ohavností spravedlivým jest muž nepravý, ohavností pak bezbožnému, kdož upřímě kráčí.