Proverbs 26

Niinkuin lumi suvella ja sede elonaikana, niin ei sovi tyhmälle kunnia.

Jako sníh v létě, a jako déšť ve žni, tak nepřipadá na blázna čest.

Niinkuin lintu menee pois, ja pääskynen lentää, niin ei sovi salvaa kirous ilman syytä.

Jako vrabec přenáší se, a vlaštovice létá, tak zlořečení bez příčiny nedojde.

Hevoselle ruoska ja aasille ohjat, ja hullulle vitsa selkään.

Bič na koně, uzda na osla, a kyj na hřbet blázna.

Älä vastaa tyhmää hänen tyhmyytensä jälkeen, ettes myös sinä hänen kaltaiseksensa tulisi.

Neodpovídej bláznu podlé bláznovství jeho, abys i ty jemu nebyl podobný.

Vastaa tyhmää hänen tyhmyytensä jälkeen, ettei hän näkyisi viisaaksi silmissänsä.

Odpověz bláznu podlé bláznovství jeho, aby sám u sebe nebyl moudrý.

Joka tyhmäin sanansaattajain kautta asian toimittaa, hän on niinkuin rampa jaloista, ja saa vahingon.

Jako by nohy osekal, bezpráví se dopouští ten, kdož svěřuje poselství bláznu.

Niinkuin nilkku voi hypätä, niin tyhmä taitaa puhua viisaudesta.

Jakož nejednostejní jsou hnátové kulhavého, tak řeč v ústech bláznů.

Joka tyhmälle taritsee kunniaa, on niinkuin joku heittäisi kalliin kiven kiviroukkioon.

Jako vložiti kámen do praku, tak jest, když kdo ctí blázna.

Sananlasku on tyhmäin suussa niinkuin orjantappura, joka juopuneen käsiin pistelee.

Trn, kterýž se dostává do rukou opilého, jest přísloví v ústech bláznů.

Taitava ihminen tekee kappaleen oikein; vaan joka taitamattoman palkkaa, hän sen turmelee.

Veliký pán stvořil všecko, a dává odplatu bláznu, i odměnu přestupníkům.

Niinkuin koira syö oksennuksensa, niin on hullu joka hulluutensa kertoo.

Jakož pes navracuje se k vývratku svému, tak blázen opětuje bláznovství své.

Koskas näet jonkun, joka luulee itsensä viisaaksi, enempi on silloin toivoa tyhmästä kuin hänestä.

Spatřil-li bys člověka, an jest moudrý sám u sebe, naděje o bláznu lepší jest než o takovém.

Laiska sanoo: nuori jalopeura on tiellä, ja jalopeura kujalla.

Říká lenoch: Lev lítý jest na cestě, lev jest v ulici.

Laiska kääntelee itsiänsä vuoteella niinkuin ovi saranassa.

Dvéře se obracejí na stežejích svých, a lenoch na lůži svém.

Laiska panee kätensä poveensa: ja se tulee hänelle työlääksi saattaa suuhunsa jälleen.

Schovává lenivý ruku svou za ňadra; těžko mu vztáhnouti ji k ústům svým.

Laiska luulee itsensä viisaammaksi kuin seitsemän, jotka hyviä tapoja opettavat.

Moudřejší jest lenivý u sebe sám, nežli sedm odpovídajících s soudem.

Joka käy ohitse ja sekoittaa itsensä muiden riitoihin, hän on senkaltainen, joka koiraa korvista vetää.

Psa za uši lapá, kdož odcházeje, hněvá se ne v své při.

Niinkuin se, joka salaa ampuu, tarkoittaa joutsella ja tappaa,

Jako nesmyslný vypouští jiskry a šípy smrtelné,

Niin on petollinen ihminen hänen lähimmäisillensä, ja sanoo: leikillä minä sen tein.

Tak jest každý, kdož oklamává bližního, a říká: Zdaž jsem nežertoval?

Kuin halot loppuvat, niin tuli sammuu, ja kuin kielikellot pannaan pois, niin riidat lakkaavat.

Když není drev, hasne oheň; tak když nebude klevetníka, utichne svár.

Niinkuin hiilet tuleen, ja puut liekkiin, niin riitainen ihminen saattaa metelin.

Uhel mrtvý k roznícení, a drva k ohni, tak člověk svárlivý k roznícení svady.

Panettelian sanat ovat niinkuin haavat, ja käyvät läpi sydämen.

Slova utrhače jako ubitých, ale však sstupují do vnitřností života.

Viekas kieli ja paha sydän on niinkuin saviastia hopian savulla juotettu.

Stříbrná trůska roztažená po střepě jsou rtové protivní a srdce zlé.

Vihamien teeskelee itsensä toisin puheellansa; mutta petos on hänen sydämessänsä.

Rty svými za jiného se staví ten, jenž nenávidí, ale u vnitřnosti své skládá lest.

Kuin hän liehakoitsee makeilla puheillansa, niin älä usko häntä; sillä seitsemän kauhistusta on hänen sydämessänsä.

Když se ochotný ukáže řečí svou, nevěř mu; nebo sedmera ohavnost jest v srdci jeho.

Joka pitää salavihaa, tehdäksensä vahinkoa, hänen pahuutensa tulee ilmi kokouksissa.

Přikrývána bývá nenávist chytře, ale zlost její zjevena bývá v shromáždění.

Joka kuopan kaivaa, hän lankee siihen, ja joka kiven vierittää, se kierittää sen itse päällensä.

Kdo jámu kopá, do ní upadá, a kdo valí kámen, na něj se obrací.

Petollinen kieli vihaa rangaistusta, ja suu, joka myötäkielin puhuu, saattaa kadotukseen.

Člověk jazyka ošemetného v nenávisti má ponížené, a ústy úlisnými způsobuje pád.