Proverbs 20

Viina tekee pilkkaajaksi, ja väkevät juotavat tekevät tyhmäksi: joka niitä halajaa, ei hän ikinä viisaaksi tule.

Víno činí posměvače, a nápoj opojný nepokojného; pročež každý, kdož se kochá v něm, nebývá moudrý.

Kuninkaan peljättämys on niinkuin nuoren jalopeuran kiljuminen: joka hänen vihoittaa, hän tekee omaa henkeänsä vastoin.

Hrůza královská jako řvání mladého lva; kdož ho rozhněvá, hřeší proti životu svému.

Miehen kunnia on olla ilman riitaa; vaan jotka mielellänsä riitelevät, ovat kaikki tyhmät.

Přestati od sváru jest to každému ku poctivosti, ale kdožkoli se do nich zapletá, blázen jest.

Kylmän tähden ei tahdo laiska kyntää; sentähden hän elonaikana kerjää, ja ei saa mitään.

Lenoch neoře pro zimu, pročež žebrati bude ve žni, ale nadarmo.

Neuvo on miehen sydämessä niinkuin syvä vesi; mutta toimellinen ammuntaa sen ylös.

Rada v srdci muže voda hluboká, muž však rozumný dosáhne jí.

Monta ihmistä kerskataan hyväksi; vaan kuka löytää jonkun, joka todella hyvä on?

Větší díl lidí honosí se účinností svou, ale v pravdě takového kdo nalezne?

Vanhurskas siveydessä vaeltaa; hänen lastensa käy hyvin hänen perässänsä.

Spravedlivý ustavičně chodí v upřímnosti své; blažení synové jeho po něm.

Kuningas, joka istuu istuimella tuomitsemaan, hajoittaa kaikki, jotka pahat ovat, silmillänsä.

Král sedě na soudné stolici, rozhání očima svýma všecko zlé.

Kuka sanoo: minä olen puhdas sydämessäni, ja vapaa synnistäni?

Kdo může říci: Očistil jsem srdce své? Čist jsem od hříchu svého?

Monenlainen vaaka ja mitta ovat molemmat kauhistus herralle.

Závaží rozdílná a míra rozdílná, obé to ohavností jest Hospodinu.

Nuorukainen tunnetaan menostansa, jos hän siviäksi ja toimelliseksi tuleva on.

Po skutcích svých poznáno bývá také i pachole, jest-li upřímé a pravé dílo jeho.

Kuulevaisen korvan ja näkeväisen silmän on Herra molemmat tehnyt.

Ucho, kteréž slyší, a oko, kteréž vidí, obé to učinil Hospodin.

Älä rakasta unta, ettes köyhtyisi: avaa silmäs, niin sinä saat kyllän leipää.

Nemiluj snu, abys nezchudl, otevři oči své, a nasytíš se chlebem.

Paha, paha, sanoo ostaja; mutta mentyänsä pois hän kerskaa.

Zlé, zlé, říká ten, kdož kupuje, a odejda, tedy se chlubí.

Kultaa ja kalliita kiviä löydetään kyllä, vaan toimellinen suu on kallis kappale.

Zlato a množství perel, a nejdražší klínot jsou rtové umělí.

Ota hänen vaattensa joka muukaisen takaa: ja ota häneltä pantti tuntemattoman edestä.

Vezmi roucho toho, kterýž slíbil za cizího, a kdo za cizozemku, základ jeho.

Varastettu leipä maistuu miehelle hyvin; vaan sitte pitää hänen suunsa oleman täynnä teräviä kiviä.

Chutný jest někomu chléb falše, ale potom ústa jeho pískem naplněna bývají.

Aivoitukset menestyvät, kuin ne neuvotella toimitetaan, ja sodat myös pitää toimella pidettämän.

Myšlení radou upevňuj, a s opatrnou radou veď boj.

Älä sekoita sinuas sen kanssa, joka salaisuuden ilmoittaa, ja joka panettelee, ja jolla petollinen suu on.

Kdo vynáší tajnost, chodí neupřímě, pročež k lahodícímu rty svými nepřiměšuj se.

Joka isäänsä ja äitiänsä kiroilee, hänen kynttilänsä pitää sammuman synkiässä pimeydessä.

Kdo zlořečí otci svému neb matce své, zhasne svíce jeho v temných mrákotách.

Perintö, johon varhain kiiruhdetaan, on viimeiseltä ilman siunausta.

Dědictví rychle z počátku nabytému naposledy nebývá dobrořečeno,

Älä sano: minä kostan pahan; odota Herraa, hän auttaa sinua.

Neříkej: Odplatím se zlým; očekávej na Hospodina, a vysvobodí tě.

Monenlaiset puntarit ovat Herralle kauhistus, ja väärä vaaka ei ole hyvä.

Ohavností jsou Hospodinu závaží rozdílná, a váhy falešné neoblibuje.

Jokaisen retket tulevat Herralta: kuka ihminen taitaa ymmärtää tiensä?

Od Hospodina jsou krokové muže, ale člověk jak vyrozumívá cestě jeho?

Se on ihmiselle paula, kuin hän pilkkaa pyhää, ja etsii sitte lupauksia.

Osídlo jest člověku pohltiti věc posvěcenou, a po slibu zase toho vyhledávati.

Viisas kuningas hajoittaa jumalattomat, ja antaa ratasten käydä heidän päällitsensä.

Král moudrý rozptyluje bezbožné, a uvodí na ně pomstu.

Herran kynttilä on ihmisen henki: hän käy läpi koko sydämen.

Duše člověka jest svíce Hospodinova, kteráž zpytuje všecky vnitřnosti srdečné.

Laupius ja totuus varjelee kuninkaan, ja hän vahvistaa istuimensa laupiudella.

Milosrdenství a pravda ostříhají krále, a milosrdenstvím podpírá se trůn jeho.

Nuorten miesten väkevyys on heidän kunniansa, ja harmaat karvat on vanhain kaunistus.

Ozdoba mládenců jest síla jejich, a okrasa starců šediny.

Haavoilla pitää pahuus ajettaman pois, ja koko sydämen kivulla.

Modřiny ran jsou lékařství při zlém, a bití vnitřnostem života.